Alasajo jo kovassa vauhdissa

TS/Tuula Heinilä<br />Jos Agenda toteutuu niin kuin huhut kertovat, hiljentää se äkkiä koko maaseudun. Maaseudun alasajo on kovas sa vauhdissa. Moni seutukunta on jo henkitoreissaan, Jaakko Pajula kirjoittaa.
TS/Tuula Heinilä
Jos Agenda toteutuu niin kuin huhut kertovat, hiljentää se äkkiä koko maaseudun. Maaseudun alasajo on kovas sa vauhdissa. Moni seutukunta on jo henkitoreissaan, Jaakko Pajula kirjoittaa.

Päättyneen vuoden tilinpäätöstietoja katsellessa näyttäisi, että meillä menee jälleen hyvin. Kansantalouden kokonaisuus on nousemassa lamavuosien suosta.

Mutta kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Työttömyys heittää edelleen raskaan varjon meidän päällemme. Valtion velka lisääntyy.

Ja erityisen paha väliinputoaja tässä kehityksessä on maatalous. Maatalousväki onkin alkanut liikehtiä pahaenteisesti. On tajuttu, että nyt on toiminnan aika.

Viimeiset tiedot Brysselistä ovat saaneet ilmeet vakaviksi. Jos Agenda toteutuu niin kuin huhut kertovat, hiljentää se äkkiä koko maaseudun. Maaseudun alasajo on kovassa vauhdissa. Moni seutukunta on jo henkitoreissaan. Palvelut vähenevät koko ajan. Kohta on jäljellä enää tyhjä käsi.

Mitä tekevät euroedustajamme parhaillaan? Missä luuraa Paavo Väyrynen? Onko eurolobbaus jäänyt kokonaan Sirkka-Liisa Anttilan harteille?

Väyrynen vastusti aikoinaan EU:hun liittymistä viimeiseen mieheen. Sitten hän oli ensimmäinen vapaaehtoisena lähtemään europarlamenttiin. Väyrysen oletettiin silloin lähtevän sinne siinä katsannossa, että hän sieltä käsin voisi parhaiten puolustaa mm. suomalaista talonpoikaa.

Nyt olisi näytön paikka. Politiikkakoulua Suomessa ehtii pitää myöhemminkin.

Tiedämme toki, että maatalouden muutos tapahtuu liian äkkiä. Sopeutuminen on vaikeaa. Mutta me olemme keskellä vaikeita tosiasioita ja toisia sättimällä asiat eivät selkene. Jälkiviisaus ei auta yhtään.

Tekisi mieli sanoa, että maatalouden rakennekehitystä olisi pitänyt ryhtyä ohjailemaan jo aikaisemmin, mutta se siitä.

Joutuu kuitenkin kysymään, missä isännän ääni on nyt kun lihatalot lyövät toisiaan kuin vierasta sikaa, vaikka pitäisi puhaltaa yhteen hiilleen.

Tai meijerikenttä kilpailee keskenään verissäpäin ja alkutuottaja maksaa viulut.

Kanamiehet ovat Rusko-sopimuksineen jo kulkeneet kantapään kautta. Sekin tie on ohdakkeinen, mutta valintoja on enää vain yksi.

Jaakko Pajula
Kruusila

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.