Kirjoittajavieras Pertti Vuola
Yhteisöveron uusjako

Yhteisövero tuntuu käsitteenä varsin kaukaiselta, mutta se viisaus, että kansa kaiken maksaa, toteutuu kyllä siltäkin osin. Vaikka niin sanotuilla yhteisöillä tarkoitetaan osakeyhtiöitä, osuuskuntia, pankkeja, vakuutusyhtiöitä, yhdistyksiä, valtioita ja sen laitosta, kuntaa ja seurakuntaa, niin kyllä niidenkin tuloksestaan maksama 28 prosentin vero on yksilöiltä koottu. Mutta mikä merkillisintä, samaan pottiin kootaan myös metsästä, eli puun myynnistä, kerätty vero.

Aika isosta rahamäärästä on kyse. Potin suuruus tänä vuonna lienee noin 20 miljardia markkaa. Valtio tietysti suurimman osan korjaa eli 57 prosenttia, seurakunnat saavat kolme prosenttia. Kunnille jää siten 40 prosenttia eli noin kahdeksan miljardia markkaa.

Tuon summan jaosta on tapeltu kuntien kesken jo viisi vuotta. Uuden järjestelmän tullessa voimaan vuonna 1993 jako-osuudet olivat tietysti kuntakohtaisesti oikeat. Ne perustuivat vuosien 1991 ja -92 todellisiin tietoihin ja tilanteisiin. Mutta on tietysti selvää, että yritysten kuollessa ja syntyessä, kasvaessa ja paikkakuntia vaihtaessaan tuo puolen vuosikymmenen takainen tilanne ei enää vastannut todellisuutta. Varsinkin jakojanan ääripäät olivat kaukana todellisesta tilanteesta. Siksi oli perusteltua yrittää potin uusjakoa.

Mutta nollasummapelin jako on tosi vaikeaa. Se, minkä joku sai lisää, oli otettava joltain toiselta.

Tyytyväisyyttä lopputulokseen löytyy korkeintaan 30-prosenttisesti.

Jakoehdotuksen laati pääosin valtion virkamiehistä koottu työryhmä. Pysyviä asiantuntijoita oli aluksi kuusi, kunnanjohtajia yms. He edustivat niitä kuntia, joista vanhan systeemin epäkohdista oli elämöity eniten. Jossain vaiheessa vasta huomattiin, ettei metsäkunnista ollut yhtään edustajaa. Silloin sai Suomussalmen kunnanjohtaja ns. yksinäisen suden paikan ja tehtävän. Toki hänkään ei eriävää mielipidettä esittänyt. Miksei?

Lopputulosta tutkailtaessa tulee mieleen ainakin kaksi kummallisuutta.

Ensiksi: Miksi metsäkunnat menettävät yllättävän paljon? Maakunnassamme esimerkiksi Yläne lähes 900 markkaa per asukas.

Toiseksi: Miksi pääkaupunkiseutu eli Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen saavat koko kuntapotista 42 prosenttia, vaikka niiden asukasluku on vain noin 17 prosenttia. Ns pääkonttoriosuus ei sitä selitä. Uskottavalta ei myöskään tunnu se, että noiden neljän kaupungin alueella tuotettaisiin melkein puolet maamme tavaroista, palveluista, ajatuksista ja metsiemme puusta.

Mitä se Loyola aikoinaan totesikaan: Tarkoitus pyhittää keinot.

Kirjoittaja on mietoislainen kunnallisneuvos.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.