Pääkirjoitus 28.2. 1998:
Turku turvautuu pakkolomiin

Turun kaupunki joutuu päätymään koko henkilöstönsä lähettämiseen viikon pakkolomalle. Ajankuva kaupungin taloudesta on masentava ja yritys päästä pälkähästä on yhtä onneton. Tosin Turku ei ole yksin lomauttavien kuntien listalla, mutta se on heikko lohdutus.

Samaan aikaan kun Turunkin pitäisi valmistautua päättäväisesti kansainvälisen yhteistyön merkittävään laajentamiseen kunnallisen toiminnankin globalisoituessa kaikkialla, joudutaan täällä nyhräämään viikon mittaisten lomautusjaksojen kanssa.

Noin 33 miljoonan markan alijäämän puristaminen koko henkilöstön palkattomasta lomauttamisesta kertoo jo äärimmäisestä hädästä. Se kertoo myös kaupungin virkamiesjohdon ja luottamusmiesjohdon osaamattomuudesta ja yksiviivaisuudesta.

Osansa kehnosta ratkaisusta saa kontolleen myös henkilöstö, jonka edustajien kanssa käydyt neuvottelut eivät lopulta johtaneet mihinkään.

Kaupungin johdolta on lupa vaatia sellaista kyvykkyyttä ja sellaista taitoa tulevaisuuden ennakoimiseksi, ettei laajojen lomauttamisten kaltaisiin hätäratkaisuihin ajauduta. Nyt Turun talous on kuin tuuliajolla oleva laiva, jonka lastia on nopeasti kevennettävä, jotta se selviytyisi karikoiden yli.

On vaikea uskoa, että Turun johdon taidot riittäisivät kansainvälisen yhteistoiminnan järkevään kehittämiseen, kun ne eivät näytä riittävän kunnan perustehtävienkään hoitamiseen. Kaupunki, jonka talous on perusteellisesti kuralla, ei voi olla menestyjien joukossa myöskään kansainvälisten yhteistyökumppanien etsimisessä ja löytämisessä, vaikka kehitys koko Euroopan unionin alueella tällaista suuntausta yhä selvemmin noudattaakin.

Turku aloittaa tällä tietoa lomautukset hallintokunnittain aikaisintaan kesäkuussa. Periaatteessa ajankohta on paras mahdollinen, mutta jo nyt on nähtävissä, että ilman kahnauksia palkattomista lomautuksista ei selviydytä. Esimerkiksi opettajien lähettäminen palkattomalle pakkolomalle kesälomansa aikana, nostattaa varmasti muutakin kuin vastalauseita.

Pakkoloma on tietysti aina lievempi ja inhimillisempi vaihtoehto kuin irtisanominen, mutta henkilöstöpolitiikan kannalta sekin on epäonnistumisen ilmentymä.

Kun Turun talouteen ei ole lähivuosina näköpiirissä oleellisia parannuksia, joudutaan jatkossakin turvautumaan myös henkilöstömenojen vähentämiseen. Toistuvat pakkolomat eivät tule kysymykseen budjetin alijäämän korjaamisessa. Muita keinoja on löydyttävä myös henkilöstösektorilla.

Kaupungin johto on ahtaassa raossa, se on myönnettävä, sillä esimerkiksi veroprosentin korottaminen on niin riskialtis keino tilanteen parantamiseksi, ettei siihen hevin pidä turvautua.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.