Euronäytön paikka

Olen tässä lueskellut maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilän ankarasta huolestumisesta EU:n maatalousuudistuksen suhteen. Näyttää menevän Suomen osalta ratkaisevasti kiville.

Jotenkin tällaisessa tilanteessa muistuvat mieleen ne iskulauseet, jolla Suomea ajettiin mukaan unioniin. Päästään vaikuttamaan ja Suomen maatalous voi nojata EU:n tukeen. Uskoikohan edes mainostoimisto kyhäilemiinsä hokemiin?

Eurotodellisuus on paljastumassa vielä hitusen julmemmaksi siitä, mitä realistisimmat arvioivat. Vahvat vetävät voimallaan kotiinpäin ja hölmöille tarjoillaan tilalle euroliturgiaa yhteisistä arvoista ja rauhan Euroopasta. Uskoo, kuka haluaa.

Loppujen lopuksi kysymys on aina rahasta.

Yhteinen maatalouspolitiikka vie EU:n kassasta yli puolet. Sitä on pakko uudistaa, koska maailman vapaakauppasopimusta uudistetaan ja koska EU aikoo laajentua idän maatalousmaihin. Siksi maataloustuotteiden ohjaushintoja aiotaan edelleen laskea. Pudotuksesta vain osa korvattaisiin suoralla tuella.

Edellisen kerran EU:n maatalouspolitiikkaa uudistettiin vuonna 1992. Erityisesti viljan hintoja laskettiin, mutta sitä korvattiin suoralla CAP-tuella. Tämä tuki on sidottu satotasoon. Suomen kannalta on erityisen epäoikeudenmukaista, että järjestelmän ansiosta ranskalaisella viljelijällä, jolla on kolminkertainen satotaso, on hehtaaria kohti myös kolminkertainen CAP-tukitaso.

Brysselin maatalouskomissaarina on itävaltalainen Franz Fischler. Hän oletettavasti ymmärtää pienten tilojen ja vaikeiden olosuhteiden maataloutta unionin alueella. Monista kommenteista päätellen Fischler on ollut taipuvainen hyväksymään esimerkiksi Suomen esityksen pohjoisten alueiden erityishuomioimisesta. On tosin muistettava, että koko lailla samaa komissaari on lupaillut Kreikan pientalonpojille, Itävallan vuoristoviljelijöille tai Espanjan oliiviköyhälistölle.

Kesällä, kun ensimmäiset tiedot uudistuksesta tulivat julki, Suomen maa- ja metsätalousministeriö laski maamme kärsivän 500 miljoonan nettotappiot vuodessa. Nyt summa on noussut 900 miljoonaan. Brysselissä on ajateltu leikata maidon- ja naudanlihan hintoja vielä lisää ja tukea vain rehumaissin kasvatusta.

Tilanne on erittäin huolestuttava. Sitä kuvannee sekin, että ministeri Hemiläkin on jo kotoisten tukileikkausten yhteydessä jakanut viljelijöiden verolakkoaikeille sympatiaa. Sitoutumattomana ministerinä Hemilä joutuukin nyt koville. Yhden ammattiministerin rahkeet eivät riitä Brysselin byrokraattien ja EU:n supervaltioiden nitistämiseen.

Hallituksen on tartuttava toimeen kaikin voimin. Maatalousasiat ovat pääministeri Paavo Lipposelle tunnetusti olleet vastenmielisiä, mutta kysymys on Suomen edusta ja henkilökohtaisesta näytön paikasta. Jos lopputulos on viljelijöille kestämätön, saattaa olla, että uudet helikopteritkaan eivät estä valtiojohdon karkottamista.

Kirjoittaja on laitilalainen maanviljelijä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.