Pääkirjoitus 26.2. 1998:
Terveydenhuollon
ongelmat kärjistyvät
ilman uudistuksia

Neljän selvitysmiehen raportti Suomen terveydenhuollon tilasta ja sen tarvitsemista nopeista korjauksista tuottaa ristiriitaisia johtopäätöksiä. Selvitysmiesten arvion mukaan Suomen terveydenhuollon perusteet ovat kunnossa, mutta kuitenkin he esittävät kymmeniä korjausehdotuksia, joista useat ovat perustavanlaatuisia.

Selvitysmiesten havainnot terveydenhuollon vakavimmista puutteista eivät ole yllättäviä. Päinvastoin ne ovat hyvinkin tuttuja niille, jotka ovat joutuneet runsain määrin turvautumaan alan palveluihin useilla eri tasoilla.

Kustannusten suuria eroja sekä palvelujen saatavuuden vaihtelua kuntien ja eri sairaanhoitopiirien välillä on jo pitkään ihmetelty. Asiaa on tutkittukin, mutta laihoin tuloksin. Järkevää selitystä kustannuseroille eivät selvitysmiehetkään löytäneet.

Suomalainen terveydenhuolto painottuu edelleen laitoksiin, vaikka avohoidosta saadut kokemukset ovat erinomaisia. Palveluissa on runsaasti päällekkäisyyksiä, mutta hoitoketjuissa on kuitenkin aukkoja, jotka johtavat usein potilaiden kohtuuttomaan pallotteluun, ellei peräti väliinputoamiseen. Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto eivät vieläkään ole saaneet yhteistyöketjuaan kuntoon. Siitäkin kärsii viime kädessä potilas, joka ei pääse riittävästi osallistumaan edes itseään koskevaan päätöksentekoon.

Kenties pahinta terveydenhuollon tämänhetkisessä tilassa on potilaiden eriarvoisuuden merkittävä lisääntyminen. Eriarvoisuutta lisäävät monet tekijät, joista selvimmin erottuvat potilaan asuinpaikkakunta, hänen varakkuutensa ja koulutuksensa, vieläpä sairastamansa tautikin.

Vakavasti otettava on myös raportissa esitetty havainto terveydenhuollon henkilöstön vääristä asenteista. Yksittäisten tapausten pohjalta ei kuitenkaan ole järkevää leimata koko hoitohenkilöstöä, jonka ylivoimainen enemmistö tekee tunnollisesti raskasta työtään ja oikealla asenteella.

Viime aikoina on erityistä huomiota kiinnitetty pitkäaikaissairaiden asemaan ja varsinkin vanhusten laitoshoidon vakaviin puutteisiin. Asialla ovat olleet kansalaisaktivistit, joiden vanhushoidon parannuksiin tähtäävä toiminta on saanut laajan hyväksynnän. Sen se myös ansaitsee lukuisten tietoon tulleiden esimerkkienkin valossa.

Selvitysmiesten tärkein lääke terveydenhuollon puutteiden korjaamiseksi on omalääkärijärjestelmän ulottaminen kaikkiin kansalaisiin. Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan sen myötä ratkea.

Mielenkiintoinen on ehdotus, jonka mukaan avohoidon maksujärjestelmä olisi muutettava sellaiseksi, että se tulee aina halvemmaksi kuin laitoshoito. Se tukee selvästi sosiaaliministeriön vastaavaa esitystä, joka näyttää juuttuneen poliittisen byrokratian rattaisiin.

Valtaosa terveydenhuollon puutteista menee suoraan kuntien ja niiden yhteisöjen piikkiin. Kunnat eivät monissa tapauksissa ole osanneet järjestää asukkaidensa terveydenhuoltoa tehokkaasti ja taloudellisesti niukkenevien valtionapujen puitteissa. Selvitysmiesten raportissa kunnille tarjotaan nykyiseen käytäntöön sellaisia väljennyksiä, jotka parantavat mahdollisuuksia selvitä kunnialla terveydenhuollon perustehtävistä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.