Raikasta koko
perheen teatteria

Turussa on mukava käydä. Murteen iloinen aksentti ja jöröihin Helsingin asukkaisiin tottuneen korva kohtaa hilpeän kuplivaa keskustelua niin toreilla kuin liikennevälineissä. Aina, kun vain on ollut mahdollista, olen kaupungissa käydessäni pyrkinyt näkemään teatterien ohjelmistoa. Viimeksi pääsin mukaan Vaahteramäen Eemelin ensi-iltaan.

Syynä tähän, että vielä näinkin pitkän ajan päästä ensi-illasta palaan asiaan, on käsiini joutunut lehtileike sunnuntailta 8. helmikuuta. Siinä lehtenne kriitikko lähes tyrmää koko Eemeli-produktion. Vaikka täysin hyväksyn vanhan totuuden, ettei makuasioista sovi kinastella, en malta olla esittämättä muutamia omia näkemyksiäni.

Lehden kriitikko on ilmeisen vastahakoisesti lähtenyt ensi-iltaan, koska vain harvat osa-alueet ovat saaneet häneltä positiivisen huomion. Eroottisia virityksiä näytelmän ohjauksesta tuskin hakemallakaan löytää. Mielestäni Vaahteramäen Eemeli on todella mainiota koko perheen teatteria, joka tullee vetämään katsomot täyteen niin nuoria kuin vanhojakin.

Mielessäni on käynyt joskus ajatus, että kirjailija olisikin tarkoittanut maailmaa valloittaneet kirjansa samalla myös lasten vanhemmille kasvattamis- ja ymmärtämisoppaiksi. Satunäytelmät prinsessoineen ja pahoine noitineen ovat satuja, mutta Astrid Lindgren kuvaa aikuisten usein absurdia maailmaa lapsen silmin nähtynä ja lasten pohjattoman mielikuvitusmaailman värittämänä.

Puuttumatta yksityisiin, ansiokkaisiin osasuorituksiin ja näytelmän visuaalisesti upeaan ylöspanoon rohkenen olla lehden kriitikon kanssa hiukan eri mieltä Eemelin roolitulkinnasta. Ei Eemeli ollut paha poika, ainoastaan vilkas lapsi liikkeissään ja mielikuvitusmaailmassaan. Eemeli ja Pikku Iida yltävät myös todella hellyttäviin suorituksiin. He puuhastelevat ikään kuin tarkkailijoina ja kummastelijoina aikuisten joskus niin käsittämättömissä elämänkäänteissä.

Turun Kaupunginteatterin esityksen katsoisi kernaasti toistamiseenkin. Niin vahvasti sen myötä koin uudelleen oman lapsuuteni kepposten täyttämän ajan.

Paavo Alanne
musiikkiteatterin ystävä Helsingistä

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.