Pääkirjoitus 20.2. 1998:
Irakin nöyryyttämisessä vain huonoja vaihtoehtoja

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan on pitkän diplomaattiuransa vaikeimman tehtävän edessä kohdatessaan tänään Irakin johtajan Saddam Husseinin ja maan muuta johtoa pyrkiessään saamaan aikaan sopimuksen asetarkastuskiistassa. YK:ta ja Yhdysvaltoja on jo pitkään pompoteltu vuoden 1991 Persianlahden sodan lopettamissopimuksen ehtojen kiertämisellä.

Jos pääsihteeri ei onnistu uskottavasti taivuttamaan Irakin johtoa täyttämään kirjaimellisesti maailmanjärjestön päätöslauselmien asettamia ehtoja, rävähtää sodan helvetti auki välittömästi sen jälkeen kun Annan on karistanut yltään Bagdadin hiekkatomun.

Uskottavan sopimuksen solminen olisi tietysti onnekasta koko Lähi-idän tulenarkaa tilannetta ajatellen. Erityisen onnekasta se olisi Saddam Husseinille, joka jälleen kerran kykenisi osoittamaan Yhdysvaltain sotilaallisen iskun valmistelun tarpeettomaksi ja suorastaan naurettavaksi puuhasteluksi.

Presidentti Bill Clintonilla puolestaan on omiensa joukossa niin vankka kannatus Irakin sotilaalliselle rankaisemiselle, että Annanin on turha tulla ulos Irakista näennäinen sovinto taskussaan. Todellisia vaihtoehtoja ovat vain Irakin uskottava antautuminen maailmanjärjestön vaatimusten edessä tai amerikkalaisten joukkojen raju ilmahyökkäys Saddamin sotilaallisia kohteita vastaan.

Vaikka amerikkalaisten rintama ei olekaan niin leveä kuin vuoden 1991 sodan päivinä eikä kansainvälinen yhteisö niin yhtenäisenä Irakia vastustamassa kuin aiemmin, on Yhdysvalloilla kuitenkin takanaan riittävä tuki ja tarpeeksi joukkoja alueella kyetäkseen tuottamaan tuntuvia tappioita vastaan hangoittelevalle YK:n jatkuvalle riesalle.

Diplomaattinen painostus ja taloudellinen saarto ovat vuosien mittaan osoittaneet tehottomuutensa. Irakin ei ole tarvinnut nöyrtyä YK:n päätöslauselmien tarkkaan noudattamiseen. Päinvastoin se on kyennyt kerran toisensa jälkeen uhmaamaan maailmanjärjestön komentovaltaa ja sulkemaan tärkeitä ovia asetarkastajien nenän edessä.

Pahinta on, että Irakin käyttäytymistä verhoaa mystinen epävarmuus siitä, mitä suljettujen ovien takana todella on ja mitä salaisissa kammioissa tehdään. Amerikkalaiset eivät ole yksinään kantaessaan huolta Irakin mahdollisista kemiallisista tuomiopäivän aseista, joilla voidaan lamauttaa viholliset lähellä ja kaukanakin.

Jos pääsihteeri Annanin viime hetken diplomaattinen toiminta tuottaa tuloksen, joka siirtää sodanuhan tulevaisuuteen, on Saddam Hussein saavuttanut taas merkittävän osavoiton kissa ja hiiri-leikissään amerikkalaisten kanssa. Niin karmealta kuin tällainen tilanteenarviointi kuulostaakin.

Mutta olisiko toinen vaihtoehto sitten parempi? Saddamia tuskin kyetään ulkoapäin suistamaan vallasta. Rankaisuiskujen jälkeenkin epävarmuus Irakin sotakaluston todellisuudesta jäisi jäytämään niin amerikkalaisia kuin koko kansainvälistä yhteisöäkin. Myös häirikködiktaattorin vastaisku on aina mahdollinen arvaamattomine seurauksineen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.