Karenssia niille, jotka eivät
pysty järjestämään töitä

Työministeriön kurssi ja tyyli työttömien asioissa ei ansaitse kehuja. Monet hyvääkin tarkoittavat hankkeet koetaan työttömien keskuudessa näpertelynä ja ihmissuhdehömppänä eikä järeänä työllisyyspolitiikkana. Kehnosta kurssista kertoo mm. karenssiaikojen pidentäminen vuodentaitteessa, vaikka koko karenssiajattelu joutaisi kyseenalaistaa. Ensi vaiheessa voisivat karenssille lähteä ne, jotka eivät pysty töitä järjestämään.

Karenssi napsahtaa kuin tuomio, jos tulkitaan, että työntekijä on kieltäytynyt työstä. Tulkintaetuoikeus on työnantajilla ja työvoimatoimikunnat - muutamia poikkeuksia lukuunottamatta - seurailevat niiden kantaa. Työstä kieltäytyjäksi nimetty leimautuu henkilöksi, joka ei viitsi tehdä työtä. Tämä on väärä yleistys. Aniharvoin on kyse viitsimisestä. Todellisempi syy on se, että työstä tarjotaan niin olematonta palkkaa, että se uppoaa jo kenkien hankintaan.

Karenssi on omituinen kepityksen muoto. Sillä pompotetaan kohtuuttomasti muutoinkin yhteiskunnassa huutolaiseksi ajettuja.

Työläistaustaisena ihmisenä olen ollut varsin pettynyt ja tyytymätön työministeri Liisa Jaakonsaaren tapaan valita evästyksensä. Virkamiesten informaatio tuntuu kelpaavan, mutta kovin vähän ministeri on kuulolla kentän järjestöihin ja sellaisten luottamusmiesten suuntaan, joilla vielä on kontakteja kentälle ja kokemuksia sieltä. Asiat valottuvat yksisuuntaisesti ja demokratian sijasta korostuu byrokratia.

Yksi esimerkki tästä kuuntelemattomuudesta liittyy yhdistelmätukeen. 12 kuukauden työrupeamasta ei olisi karttunut lainkaan päiviä, joilla uuteen 500 ansiosidonnaisen päivän alkuun voi päästä ja ns. nollata tilanteen. Onneksi korjaukseksi saatiin, että edes neljältä kuukaudelta työssäolopäivät karttuvat.

Kunnat ovat saaneet myös entistä tiukempia työllistämiseen liittyviä ohjeita. Näyttää siltä, että pieniinkin hommiin työttömiä kierrätetään ohjaavien kurssien kautta. Näin saadaan tietysti papereihin lukuja ja papereilla EU-rahaa, mutta miten hyvin ruletti palvelee työttömän aseman parantamista onkin jo eri asia.

Myönnän kernaasti, että ihmisen käytöksellä on merkitystä. Mutta jos 200000 opetetaan ovelle koputtamista ja kravatin suoristamista, mikä on sen todellinen merkitys työn saannille?

Hyvää tahtoa varmaankin sisältyy myös hankkeeseen, jonka mukaan työnhakijan pitäisi pitää työnhakukirjaa, joka sitten toimii näyttönä, että töitä on haettu. Mutta onko tällaisesta paperinpyörityksestäkään käytännön hyötyä? Todellisuudessa työtön kysyy töiden perään kymmenistä ja taas kymmenistä kohteista, joista ei tule pitäneeksi kirjaa. Aktiivisuutta on ilman tällaisia kommervenkkejäkin.

Puuttuu töitä. Huomio siis niiden järjestämiseen ja vähemmän työttömien pompottamista.

Mikko Immonen
kansanedustaja

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.