Havaintoja-kolumni:
Teit isäin astumaan

Itsenäisyyden aamunkoitossa suomalaiset tappoivat toisiaan. Juotiin hurmejuomaa.

Nyt keskustellaan siitä, millä nimellä sotaa oikeastaan pitäisi kutsua. Siitäkin keskustellaan, mitä kaikkea taistojen melskeissä tehtiin, ja ketkä tekivät.

Viha on väkevä voima. Kun sitä elätetään sukupolvesta toiseen, siitä tulee pyhää.

Irlannissa on vihattu kauan, vuosisatoja.

Frank McCourtin palkittu kirja Seitsemännen portaan enkeli kertoo irlantilaisen katolisen lapsuudesta. Kirja tihkuu kurjuutta mutta myös irlantilaisuutta.

Limerickissä suvuilla on omat tapansa olla puhumatta toisilleen, ja niiden oppiminen vaatii vuosien harjoittelun. Jotkut eivät puhu toisilleen, koska heidän isänsä olivat vuoden 1922 sisällissodassa vastakkaisilla puolilla. Jos mies ottaa ja värväytyy Englannin armeijaan, hänen on samantien viisainta muuttaa toiseen osaan Limerickiä, missä Englannin armeijassa olevien perheet asustavat. Jos joku suvussa on edes jollain vähäpätöisellä tavalla ollut ystävällismielinen englantilaisia kohtaan viimeksi kuluneiden kahdeksansadan vuoden kuluessa, siitä saa kuulla kaiken aikaa ja silloin on paras muuttaa Dubliniin missä kukaan ei välitä mistään. Jotkut suvut häpeävät sitä, että heidän esi-isänsä vaihtoivat nälkävuosina uskontonsa kulholliseen protestanttien soppaa, ja siitä pitäen nämä suvut on tunnettu soppakristittyinä.

Rapajuoppo mutta uhoisänmaallinen isä vannottaa poikiaan uhraamaan vaikka henkensä, kun isänmaan kutsu käy.

Koulussa Frank järkyttyy, kun rehtori kertoo, että Kinsalen taistelu vuonna kuusitoista nolla yksi oli Irlannin historian murheellisin hetki, tasapäinen taistelu, jonka molemmat osapuolet syyllistyivät julmuuteen ja raakuuteen.

Julmuutta molemmilla osapuolilla? Irlantilaistenkin? Miten se voi olla mahdollista? Kaikki muut opettajat ovat sanoneet irlantilaisten aina taistelleen jalosti ja rehdisti.

Sir, syyllistyivätkö irlantilaiset raakuuksiin Kinsalen taistelussa?

Syyllistyivätpä hyvinkin. Aikakirjat kertovat heidän surmanneen vankeja, mutta eivät he olleet muutenkaan sen pahempia eivätkä parempia kuin englantilaiset.

Herra O'Halloran ei voi valehdellakaan. Hän on rehtori. Meille on kaikki nämä vuodet kerrottu, että irlantilaiset ovat aina olleet jaloja ja pitäneet uljaita puheita ennen kuin englantilaiset hirttivät heidät.

Ei ole suuri ihme, että vapaaehtoisia on löytynyt ja löytyy joka lähtöön: väkivaltaa on kylvetty kauan ja hartaasti.

Päätoimittaja Simopekka Nortamo kokosi vuosikymmenen alussa kirjaksi kokemuksiaan maailman kriisipesäkkeistä. Kirjan nimi Leppymättömät kertoo vihasta ja sen kylvöstä.

Siteeraan Nortamoakin, jotta kuva mielipiteiden muokkauksesta täsmentyy.

Kun kiertelin kirjakaupoissa eri puolilla Irlantia, tuntui kuin olisin palannut 1930-luvun ja sota-ajan Suomeen. Meikäläisten koulupoikien seikkailukirjoissa taisteltiin silloin yhtenään venäläistä vainolaista vastaan; kirjojen kansissa kieroili partainen kasakka tai piippalakki bolshevikki. Samanlainen ryssän rooli näyttää Irlannin poikakirjoissa annetun englantilaisille; isänmaallisten seikkailukertomusten kansikuvissa brittiroikaleet ryntäävät pistimet tanassa ja silmät kiiluen tappamaan irlantilaisia patriootteja.

Kun tällaiseen ympäristöön yrittää rakentaa rauhaa, tarvitaan pitkämielisyyttä.

Kun rauhanhierontaa sabotoidaan kaiken aikaa, tarvitaan lisää pitkämielisyyttä.

Köyhyys ja tietämättömyys on erinomainen kasvualusta ennakkoluuloille, joita voidaan manipuloida väkivallaksi.

Kun meidän veljessotamme saa yhä aikaan tunteiden paloa - onneksi ei muuta, voimme vain kuvitella, minkälainen rauhantyömaa on esimerkiksi Irlannissa.

Valitettavasti se ei ole ainut paikka, missä viha elää ja sitä elätetään.

Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja Raimo Vahtera.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.