Yliopistot - kasvava voimavara

TS/Arto Takala<br />Turun yliopistoyhteisössä on lähes 25000 henkilöä opettamassa, tutkimassa, opiskelemassa ja palveluteh tävissä. Toiminta on kehittymässä yritysmäiseen suuntaan, palveluja myydään ja yhteistyö ;tä yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa lisätään.
TS/Arto Takala
Turun yliopistoyhteisössä on lähes 25000 henkilöä opettamassa, tutkimassa, opiskelemassa ja palveluteh tävissä. Toiminta on kehittymässä yritysmäiseen suuntaan, palveluja myydään ja yhteistyö ;tä yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa lisätään.

Turku on maan vanhin yliopistokaupunki, jossa toimivat Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turun kauppakorkeakoulu. Tietoisuus nykyisen akateemisen toiminnan laajuudesta ja luonteesta on kuitenkin julkisuudessa melko vajavainen.

Yliopistot ovat itse asiassa suuria työllistäjiä ja elinkeinoelämän vaikuttajia. Toisinaan kuulee kuitenkin vanhan kysymyksen, että elämmekö pesemällä toistemme paitoja. Tämä viittaa siihen, että yliopistojen toiminta ei oikeastaan olisi varsinaisesti tuottavaa työtä, vaan yhteiskunnan resurssien kuluttamista.

Yliopistojen merkitys on kuitenkin Turun talousalueella monessa suhteessa erittäin huomattava. Ensinnäkin opiskelijoita on yhteensä noin 20000, mikä on yli 10 prosenttia koko kaupungin asukasmäärästä. He ostavat talousalueen palveluja opintorahojen, opintotuen, opintolainojen ja pätkätöiden avulla kerätyllä rahalla. Opiskelijat elävöittävät Turun kulttuuri- ja muuta elämää monella eri tavalla, kuten järjestämällä erilaisia tempauksia ja tapahtumia. Opiskelijat muuttavat oleellisella ja mielestäni erittäin positiivisella tavalla kaupunkikuvaa.

Yliopistoissa työskentelee erilaisissa viroissa yli 2500 henkilöä. Turun talousalueella on vain muutama tätä suurempi työnantaja. Lisäksi yliopistojen ulkoisella rahoituksella on palkattu yli 1000 henkilöä erilaisiin tutkimus- ja opetusprojekteihin, joten yhteensä työtekijämäärä on lähes 4000 henkilöä. Kokonaisuutena yliopistoyhteisössä on lähes 25000 henkilöä opettamassa, tutkimassa, opiskelemassa ja palvelutehtävissä.

Henkilömääriltään yliopistot ovat siis suuria, mutta voidaan tietenkin kysyä, että ovatko ne liian sisäänpäin suuntautuneita ja sulkeutuneita, toistensa paitojen pesijöitä. Turun talousalueen näkökulmasta todettakoon, että yliopistot tuovat runsaasti valtakunnallista rahoitusta tänne. Opetusministeriön budjettivaroja saadaan suoritettujen tutkintojen ja eräiden muiden perusteiden mukaan noin 800 mmk vuodessa.

Yliopistojen toiminnan vaikuttavuus on myös jatkuvasti lisääntynyt. Perustehtävänä on laadukkaan työvoiman kasvattaminen yksityisille ja julkisille työnantajille. Lisäksi aikuiskoulutuksen sektorilla annetaan lisä- ja uudelleenkoulutusta perustutkintonsa jo suorittaneille. Erityisesti tässä yhteydessä voisi mainita johtamiskoulutuksen ohjelmat.

Lisävaikutusta tulee monipuolisesta tutkimustyöstä, joka on jo johtanut useisiin kaupallisiin läpimurtoihin. Esimerkiksi kasvissterolin, ksylitolin, biomateriaalien, lääketieteen ja polttoteknologian tutkimukset ovat oleellisesti vaikuttaneet uusien merkittävien tuotteiden kehittämiseen.

Toiminta on kehittymässä yritysmäiseen suuntaan. Yliopistot joutuvat hankkimaan yhä suuremman osuuden tuloistaan markkinoilta myymällä koulutuksen ja tutkimuksen palveluja. Ulkopuolista rahoitusta kerätään varovaisestikin arvioiden yli 300 miljoonaa markkaa vuodessa, jolloin koko sektorin rahoitus on runsaasti yli miljardi markkaa vuodessa. Näistä tuloista suurin osa tulee Turun talousalueen ulkopuolelta, ja yhä kasvava osuus myös ulkomailta.

Turkulaisilla yliopistoilla on jo nyt jonkinasteista ulkomaankauppaa ja sen määrä on selvästi kasvavamassa. Esimerkiksi myydään koulutusta ulkomaisille yritysjohtajille, tehdään selvitystöitä ulkomaisille yrityksille ja tehdään perustutkimusta ulkomaisella rahoituksella.

Turkulaisten yliopistojen tutkimustyöllä on ollut merkittävää, vaikkakaan ei niin paljon julkisuudessa näkyvää vaikutusta. Uutta teollisuutta on esimerkiksi lääkealan ja bioteknologian alueella syntymässä ilman suurta julkista kohua.

On kuitenkin eräs alue, jossa yliopiston palvelukyky on ollut riittämätön, nimittäin elektroniikkateollisuuden työvoimatarpeet ja tutkimustarpeet. Tällä sektorilla olisi löydettävä uusia ratkaisuja, joilla yritysten toiveet voitaisiin täyttää.

Kokonaisuutena yliopistot ovat yhä kasvava voimavara Turun talousalueelle. Niiden toiminta on todellisuudessa kaukana norsunluutornimaisesta sisäänpäinkääntyneestä akateemisesta mallista, mikä on usein mielikuva. Aktiivisia ja ulospäinsuuntautuneita ryhmiä on monilla tieteenaloilla, sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen alueella. Tätä yritämme nyt myös viestittää ulospäin, jotta yhteistyön mahdollisuudet saataisiin parhaiten hyödynnettyä.

Tapio Reponen
Turun kauppakorkeakoulun rehtori

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.