Pääkirjoitus 17.2. 1998:
Tulonsiirrot työpaikoiksi

Professori Matti Virénin mielestä köyhyys poistuu Suomesta vain muuttamalla tulonsiirrot työpaikoiksi.
Professori Matti Virénin mielestä köyhyys poistuu Suomesta vain muuttamalla tulonsiirrot työpaikoiksi.

Lamavuosien aikana valtiovarainministeriön budjettiosastosta tuli tärkein yhteiskuntapolitiikan ja jopa yhteiskuntapoliittisen keskustelun muovaaja, toteaa taloustieteen professori Matti Virén arvokeskusteluun liittyvässä puheenvuorossaan viime sunnuntain Turun Sanomissa. Virénin kanssa on helppo olla samaa mieltä tarkastellaanpa esimerkiksi suomalaista köyhyyttä sitten erilaisten sosiaalitukien kohdistumisen valossa tai ylipäänsä köyhyyden voittamista tulonsiirtojen avulla.

Laihaksi lopputulokseksi jää tosiasia, että niin valtion kuin kuntien runsas ja yhä kiihtyvä rahojen jakaminen ei ole poistanut köyhyyttä. Tulonsiirtojen ja työttömyyden välillä vallitsee kummallinen ristiriita. Työttömyys on vuodesta 1994 alentunut yhtäjaksoisesti, mutta samaan aikaan vilske kuntien sosiaalitoimiston luukulla on vain lisääntynyt ja toimeentulotukimenot lisääntyneet 10-20 prosenttia vuodessa.

Tilastojen mukaan työikäisille suomalaisille maksettiin viime vuonna 80 miljardia markkaa erilaisia tulonsiirtoja.

Tämä on tietenkin kuuluisaa ja korkeaa pohjoismaista sosiaaliturvaa, jota hyvinvointivaltio vuodesta toiseen kansalaisilleen tarjoaa. Sen rahoittamiseksi on tarvittu ja todennäköisesti tarvitaan jatkossakin maailman kirein tuloverotus. Ja kuitenkin se köyhyys, joka näkyy sosiaalitoimistojen rahanjakoluukulla, on vain kasvussa.

Turussakin joka viides kotitalous sai viime vuonna toimeentulotukea, vaikka työttömyys on täälläkin laskussa. Rahaa jaettiin luukulta lähes 170 miljoonaa markkaa.

Professori Virén päättelee tällaisesta kehityksestä, että suomalainen tulonsiirtopolitiikka on tullut jollakin tapaa tiensä päähän. Mitäpä muutakaan tilanteesta voisi päätellä. Veronmaksajan selkänahka on jo tietysti parkkiintunut ja hänen selkärankansa on vahva, mutta loputtomiin nekään eivät kestä.

Kun valtiovarainministeriön budjettiosastosta on tullut yhteiskunnallista keskustelua ja sosiaalipoliittista päätöksentekoakin ohjaava instanssi, on nimenomaan siltä taholta jo lupa odottaa uusia ajatuksia ja tuoreita ideoita suomalaisen sosiaalipoliittisen hullunmyllyn saamiseksi sellaisille kierroksille, jotka hillitsevät tulonsiirtojen kasvua mutta parantavat työllisyyttä.

Professori Virénin vakaa käsitys näyttää olevan, ettei tulonsiirtopolitiikalla kyetä köyhyyttä poistamaan. Siihen pystytään vain työllistämällä työttömiä. Työnteon täytyy kuitenkin olla kannattavampaa kuin joutenolo. Muuten ollaan umpikujassa.

Tulonsiirtojen muuttaminen työpaikoiksi ei ole helppo tehtävä. Tuskin silti aivan mahdotonkaan. Myönteisiä esimerkkejä löytyy niin Englannista kuin Yhdysvalloistakin. Miksei se olisi mahdollista Suomessakin? Varmaa kuitenkin on, ettei ilman selkeää asennemuutosta päästä eteenpäin. Yksisilmäinen sitoutuminen perinteiseen pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin on Suomessa valitettavasti niin voimakasta, että se tukahduttaa heti alkuunsa jo pelkän keskustelunkin muunlaisista ratkaisuista, vaikka ne olisivat kuinka järkeviä tahansa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.