PÄÄKIRJOITUS MAANANTAINA 16. 2. 1998
Tshetshenian ongelmat
odottavat yhä ratkaisua

Tshetshenia on esimerkki kansainvälisiin suhteisiin pysyvästi vaikuttavasta kriisipesäkkeestä, jonka ongelmia ei ole ratkaistu, mutta joka uhkaa unohtua läntiseltä ulkomaailmalta. On kuvaavaa, että Moskovan television viikonvaihteen uutislähetyksissä Tshetshenia nousi toistuvasti ykkösaiheeksi - ohi Irakin tilanteen. Viime päivien uutiset ovat osoittaneet, että kansainvälisellä yhteisöllä ei ole varaa seurata välinpitämättömänä Groznyin tapahtumia.

Puolan katolista avustusjärjestöä Caritasia edustavien siepattujen vapauttaminen oli myönteinen uutinen, mutta samalla sekin suuntasi huomiota Groznyin hallinnon epäjärjestykseen. Omavaltaisen sissipäällikön Salman Radujevin ilmoittautuminen syypääksi Georgian presidentin Eduard Shevardnadzen murhayritykseen kertoo puolestaan Tshetshenian johtajien syvästä sisäisestä eripurasta - siitä huolimatta, että Radujevin lausuntojen todenperäisyyteen ei ole aina luottamista.

Niin kauan kuin Tshetshenian poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen kriisi jatkuu, alueen johtajien on hankala vakuuttaa ulkomaailmaa itsenäisyyslinjansa realistisuudesta. Tilanne on kuitenkin poikkeuksellisen monisäikeinen, sillä vielä ei ole näköpiirissä, miten Moskovan ja Groznyin suhteet tulisi järjestää mahdollisimman rakentavalla tavalla. Vasta sen jälkeen voitaisiin nähdä, millaisena hahmottuu itsenäinen Tshetshenia - tai Itshkeria, niin kuin Groznyissa sanotaan.

Ongelmien ratkaisemisessa tulisi tshetsheenijohtajien näkökulmasta edetä ripeästi, sillä Venäjän vaalivuosi 1999 merkitsee, että Moskovan poliitikot pyrkivät taktisista syistä unohtamaan koko kysymyksen hamaan tulevaisuuteen. Jopa maltilliseksi ja dialogiin pystyväksi luonnehdittu presidentti Aslan Mashadov on siksi joutunut jyrkentämään kannanottojaan; silkka retoriikka ei pitkään pure.

Tshetshenian pääministeri Shamil Basajev torjui viimeksi viikonvaihteessa Venäjän hallituksen tuoreimman tarjouksen laajasta autonomiasta, jossa maa yhtä kaikki pysyisi edelleen Venäjän federaation jäsenenä. Mashadov oli yhtä taipumaton. Tshetshenia on jo saavuttanut itsenäisyyden; haluamme, että se tunnustetaan, presidentin tiedottaja luonnehti ykskantaan. Tatarstanin asemaan verrattavat järjestelyt eivät riitä Groznyin poliitikoille.

Koko Pohjois-Kaukasian tilanne on säilynyt tulenarkana; siksi Tshetshenian itsenäisyyslinjaa ei pidä vähätellä, vaan kompromissiin tulee pyrkiä koko kansainvälisen yhteisön voimin. Vaihtoehtona väikkyvät ainoastaan uudet väkivallan purkaukset ja alueen väestön inhimillisten kärsimysten jatkuminen.

Rakentavan ratkaisun löytyminen edellyttää malttia ja poliittista viisautta sekä Moskovalta että Groznyilta. Kremlin sopii odottaa viitoittavan ennen kaikkea taloussuhteiden rakentamisen molempia osapuolia tyydyttävään jamaan. Mutta samaan aikaan Tshetshenian johdon on pystyttävä osoittamaan, että se rakentaa rauhaa sekä omalla alueellaan että koko Kaukasiassa. Jos Dagestanin syytökset rajaloukkauksista pitävät paikkansa, Groznyin poliitikot ovat ajautumassa kansainväliseen eristäytymiseen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.