Koulu tasoittamaan
periytyvää eriarvoisuutta

TS/Jari Laurikko<br />Peruskoulun ei tarvitse olla tasapäistämis- vaan tasapuolistamislaitos, jossa kullekin lapselle voidaan antaa uskoa o miin kykyihinsä ja taipumuksiinsa, sanoo kirjoittaja.
TS/Jari Laurikko
Peruskoulun ei tarvitse olla tasapäistämis- vaan tasapuolistamislaitos, jossa kullekin lapselle voidaan antaa uskoa o miin kykyihinsä ja taipumuksiinsa, sanoo kirjoittaja.

Pääkirjoitus periytyvästä työttömyydestä ja eriarvoistumisesta sosiaalisen taustan johdosta (TS 3.2.) on valitettavan oikeaan osunut analyysi. Ilmiö ei ole pelkästään 90-luvun aikaansaannos. Eriarvoisuus on yhtä vanha kuin ihminen itse.

Koululaitos halutessaan voi tasoittaa tätä periytyvää eriarvoisuutta.

Lahjakkuus on erittäin suhteellinen ja harhaanjohtava käsite etenkin peruskouluikäisten edistymisiä vertailtaessa. Tuntuu varsin arveluttavalta luoda valikoivaa opetusohjelmaa keskenkasvuisille oppivelvollisille. Todellisten lahjakkuuksien löytäminen ja edelleen kannustaminen vaatisi uutta näkökulmaa ja otetta peruskoulua kehitettäessä.

Voidaksemme tunnistaa kunkin lapsen todelliset taipumukset, pitäisi opetuksen alkuvaiheessa keskittyä opetuksessa kunkin lapsen heikkouksiin, sillä vain sitä kautta kaikki lapset pääsevät samalle lähtöviivalle. Mutta kuinka moni tätä todellisuudessa toivoo?

Sosiaalinen tausta vaikuttaa uskomattoman laaja-alaisesti lapsen kehitykseen, kypsymiseen ja pärjäämiseen myöhemmässä elämänsä vaiheessa Jopa odotusajalla ja ravinnon laadulla on oma vaikutuksensa lapsen kehitykseen.

Hyvän itsetunnon luominen on ammattitaitoa ja aikaa vaativa urakka, josta päävastuu lankeaa vääjäämättä opettajille. Itseensä ja mahdollisuuksiinsa uskova lapsi motivoituu kuromaan kiinni sosiaalisen eriarvoisuutensa tuottamaa oppineisuusvajetta, mikäli koululaitos sen sallii.

Opetuksen liian varhainen lajittelu ja erikoistuminen syventää entisestään sitä kuilua, joka sosiaalisesti eritaustaisten lasten kesken vallitsee. Alemmasta sosiaaliluokasta tulevien lasten kyvyt piiloutuvat huonon itsetunnon ja heikon yleissivistyksen varjoon.

Kapakan varjoista saatu puhe- ja käyttäytymismalli on epäilemättä eri luokkaa kuin kultturellisten harrastusten parissa muodostunut kasvualusta. Leikki-ikäisestä opetetun luokkatoverin erityistaidot, harrastusmahdollisuudet ja etumatka voivat lannistaa lahjakkaimmankin mutta huonommista oloista tulevan lapsen unelmat. Riitaisessa, ahtaassa ja pelkojen varjostamassa kodissa on läksyistä ominavuin suoriutuminen toisenlainen haaste kuin niitä viisaan vanhemman tuella tekevällä luokkatoverilla oman huoneensa rauhassa.

Peruskoulun ei tarvitse olla tasapäistämis- vaan tasapuolistamislaitos, jossa kullekin lapselle voitaisiin antaa uskoa omiin kykyihinsä ja taipumuksiinsa tulevia uravalintoja silmälläpitäen. Suurtyöttömyyden aikana ei luulisi olevan ylivoimaista löytää ammattitaitoista henkilökuntaa ohjaamaan ja tukemaan lapsia itsensä kehittämisessä.

Iltapäiväkerhotoiminnalla, jonka ei suinkaan tarvitse olla ohjelmoitua, voitaisiin antaa turvallinen iltapäivä myös niille lapsille, joita odottaa tyhjä koti. Lapsiin sijoitettu aika ja raha kasvaa aina hyvää korkoa.

Lasten puolesta

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.