Suomi 1948 -kolumni:
Marski aloitti muistelmat

Suomen Marsalkka Mannerheim palasi eilen hl. Wellamossa kotimaahan Ruotsista, missä hän on ollut pitemmän aikaa hoidettavana. Matkaseuranaan hänellä oli adjutanttinsa, majuri Lindeman. Satamaan olivat saapuneet häntä vastaanottamaan mm. prof. L. Kalaja ja Turun varuskunnan päällikkö, eversti T. Ekman. Marsalkan astuessa laivasta maihin vankassa turkissaan kohottivat läsnäolijat hänen kunniakseen eläköönhuudon miesväen ottaessa lakit päästään. Åbo Akademin ylioppilaskunnan puolesta kaksi neitosta ojensi hänelle kimpun tulppaaneja. Tämän jälkeen marsalkka, joka vaikutti terveeltä ja pirteältä, asettui rannalla odottavaan autoonsa ja matka suunnattiin kohti Helsinkiä.

Hl. Wellamon päällikkö kapt. V. Peränen kertoi lehdellemme, että matka Tukholmasta Turkuun sujui hyvin ja marsalkka aterioi muiden joukossa laivan salongissa. Mainittakoon, että hänen saapumisestaan Turkuun levinnyt tieto oli kerännyt tavallista enemmän väkeä satamaan ja vielä auton lähtiessä liikkeelle osoitti yleisö voimakkaasti suosiotaan.

Tämän TS:n 16.2. 1948 uutisen alaotsikko kertoi, että marski vaikutti terveeltä ja pirteältä.

Lieneekö tämä lehtemme kohtelias ilmaus - tai jokin toisen lehden satamassa väijyneen toimittajan kirjoitus - pistänyt marskin silmään, sillä hän kirjoitti kymmenen päivää myöhemmin lääkärilleen Nanna Svartzille Tukholmaan, että häntä oli Åbo Akademin 15-henkisen lähetystön lisäksi vastassa yksi kohtelias lehtimies: Sanomalehtireportterin kohteliaisuus meni niin pitkälle, että suinkaan kirjoittamatta ihan suoraan, että minä kävelin hitaasti ja varovasti, suorastaan ryömin kuin kilpikonna, hän puhui minun joustavista askelistani! Tämä kaunomaalailu kihdin murtamasta vanhasta miehestä, jolla on kipeät jalat, on varmasti saanut jokaisen, joka on nähnyt minut, hymyilemään myötätuntoisesti.

Mannerheim oli kovien vatsakipujen vuoksi lennätetty joulukuun 1. päivä 1947 Helsingistä Karoliiniseen sairaalaan Nanna Svartzin hoitoon. Pohjukaissuolen haava ei kuitenkaan lääkkeiden ja levon avulla parantunut. Siksi suoritettiin 18.12. leikkaus, josta toipuminen kesti pitkään. Mannerheim pääsi sairaalasta 14.2. ja lähti välittömästi Turun kautta Helsinkiin.

Mannerheim palasi pian Tukholmaan ja maaliskuun lopulla hän oli niin tervehtynyt, että pystyi matkustamaan Sveitsiin. Tukholmassa Mannerheim oli jälleen kesäkuun lopulla 1948 ja hän matkusti Helsinkiin ottaakseen osaa eduskuntavaaleihin heinäkuun alussa.

Elämäkerran kirjoittaja Stig Jägerskiöld kertoo, että Mannerheim vei kevättalvella 1948 Sveitsiin aineistoa pitkään suunniteltuja muistelmiaan varten.

Kirjoitustyö alkoi syksyllä 1948. Avustajina olivat eversti Alad?ar Paasonen ja kenraali Erik Heinrichs. Työhön tuli myöhemmin monta muuta nimekästä avustajaa ja kirjoittajaa. Teksti valmistui pääosin vuoden 1950 aikana ennen marskin kuolemaa tammikuussa 1951.

Kirjoitustyön johtaminen oli Mannerheimille innostavaa, mutta myös masentavaa aikaa. Sensuuri ja itsesensuuri painoi suuren naapurin varjossa. Käsikirjoituksesta marskin esipuheesta poistettiin vielä tämän kuoleman jälkeen eräitä osia, joiden arveltiin ärsyttävän venäläisiä.

Talvella ja keväällä 1948 Mannerheim oli mukana myös isänmaan yhteisissä asioissa. Presidentti J.K. Paasikivi kysyi häneltä neuvoa J.V. Stalinilta 23.2. saapuneen kirjeen johdosta, jossa ehdotettiin neuvotteluja ilmeisesti sotilaalliseen liittoon johtavasta sopimuksesta.

Toinen entinen presidentti K.J. Ståhlberg oli ottanut jyrkän kannan siitä, että sopimusneuvotteluihin ei saa ryhtyä. Mannerheim, joka oli käsitellyt yya-kysymystä jo 1945, oli hyvin epäluuloinen, mutta tuki Paasikiven päätöstä aloittaa neuvottelut - pakkotilanteessa.

Mannerheimin matkustettua Sveitsiin yya-sopimuksen solmimisen jälkeen yhdysvaltalainen diplomaatti, ministeri Randolph Higgs kävi 20.4.1948 hänen luonaan Luganossa ja toivoi, että Mannerheim palaisi Suomeen.

Amerikkalaiset uskoivat, että Mannerheimin läsnäolo vaikuttaa myönteisesti ahdistetun kansan mielialoihin. Niin marski tekikin, sairaan miehen lähtö äänestämään kotimaan eduskuntavaaleissa oli voimakas kannanotto oman pienen kansan ja sen demokratian puolesta.

Kirjoittaja on Turun Sanomien toimittaja Veli Junttila.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.