Pääkirjoitus 9.2.1998:
Norjan Bondevik
huippusuosittu

Kjell Magne Bondevik on ollut pääministerinä tuskin neljää kuukautta.
Kjell Magne Bondevik on ollut pääministerinä tuskin neljää kuukautta.

Pääministeri Kjell Magne Bondevik on tehnyt Norjassa tempun, johon kukaan hänen edeltäjänsä ei ole pystynyt. Hänen hallituksellaan on ikää vasta vajaa neljä kuukautta, mutta tuore pääministeri on lähes yhtä suosittu kuin norjalaisten jalustalle nostama pitkäaikainen pääministeri Gro Harlem Brundtland parhaimpina kuukausinaan 1995.

Bondevikin vanassa on kansansuosioon kivunnut myös hänen kristillinen kansanpuolueensa.

Vähemmistöhallituksen taipaleen sadannen päivän täyttymistä muistettiin Norjassa taannoin muun muassa paikallisen iltapäivälehden teettämällä mielipidemittauksella. Sen mukaan 60 prosenttia norjalaisista sanoi Bondevikin tehneen hyvää työtä ja peräti 92 prosentin mielestä hänen toimintansa on ollut ainakin keskinkertaista.

Tilanne on tavallista erikoisempi siksikin, että Kjell Magne Bondevikille ennustettiin syksyllä nopeasti ohimenevää ja synkkää taivalta pääministerinä. Hänen keskustalaisella vähemmistöhallituksellaan on 165-paikkaisessa parlamentissa tukenaan ainoastaan 42 kansanedustajaa.

Edes tämän superpääministerin ei voi väittää keränneen kannatustaan siksi, että hallituksen kouriintuntuvat uudistukset olisivat mittavia ja poikkeuksellisia. Norjalaiset eläkeläiset saavat lisää eläkettä ja lapsiperheet ilmeisesti mahdollisuuden kotihoidontukeen. Ne eivät vielä selitä pääministerin suosiota.

Parempi vastaus lie hänen antamansa mielikuva suoruudesta ja rehellisyydestä. Pääministeri ei silti ole synkistelijä, luterilaisesta papinkoulutuksestaan huolimatta, vaan valoisaksi ja nuorekkaaksi tunnettu uskovainen ja veteraanipoliitikko.

Myös Bondevikin aloittamaa arvokeskustelua on käynnistelty Norjassa, ikään kuin kansalaiset olisivat sitä jo kauan odottaneet.

Norjan öljyvaurauden ja hyvinvoivien norjalaisten rikastumisen ovat väitetty tehneen yhteiskunnasta tylyn ja kovan. Bondevik halusi muutamankymmenen ihmisen muodostaman arvokomission pohtimaan, mitä yhteisiä arvoja norjalaisilla voisi tai tulisi olla.

Suomessa on esimerkkejä epäonnistuneista, virkamiesmäisistä keskustelunaloitusyrityksistä. Norjalaisten pyrkimyksiä on siksi jännittävä seurata. Jääkö arvokeskustelu pelkäksi lumeeksi vai uurtaako se jälkiä? Arvokomissiolle ei asetettu minkäänlaista työjärjestystä, joten se saa osittain keksiä itse, mitä tekee. Lopputulokselle tärkeintä ilmeisesti on, että kansalaisten ja julkisuuden kiinnostus ei katoa.

Arvokomissio sai aikaa kolme vuotta. Pääministeri on kolmen vuoden kulutta mitä todennäköisimmin jo vaihtunut, ainakin kerran, ellei useammin.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.