Kirjoittajavieras Eevi Raunio:
Lainaamisen lunnaat

Maantietä matkaavi kirjaton, karjaton mies. Kruununkin kyyti liika ois hälle kenties. Mainitut säkeet pyörivät mielessäni ajellessani pyhien jälkeen kohti kotikaupunkiani Turkua. Uskoakseni jokaiselle on tuttua, kun laulun sanat tai runonsäe jäävät mieltä vaivaamaan, eikä millään saa sijoitettua osasia suurempaan kokonaisuuteen.

Mietittyäni aikani suuntasin askeleeni jälleen kerran kohti Runosmäen kirjastoa. Siellä suunnistin runohyllyn luokse ja jostakin mieleni sopukoista nousi ajatus, että kyseessä saattaisi olla Eino Leinon runo. Leinon, runoilijoistamme rakastetuimman ja parhaimman tuotannosta löytyy lohtua suruun ja myötäelämistä iloon. Aivan oikein, alun lainaus on Leinon runosta Löysäläisen laulu.

Mikä valtava rikkaus meillä onkaan kirjastoissa. Sieltä voi ammentaa apua tiedon janoon, viihteen tai jännityksen kaipuuseen ja moneen muuhun. Kirjaston palveluista löytyy jokaiselle jotakin; ikään, koulutukseen, ammattiin, harrastuneisuuteen tai puoluekantaan katsomatta. Me ylpeilemme korkealla lukutaidolla ja uskon maamme monilukuisilla kirjastoilla olevan osuutensa asiaan. Lukemisharrastuksen asennekasvatuksessa kirjastot ovat avainasemassa. Kirjoilla on aina paikkansa, myös näin tietokoneiden ja internetin aikana. Ei tunnu kovin kodikkaalta ajatella tietokonetta kaveriksi sänkyynsä, kun haluaa lukea niin monelle meistä tavaksi tulleen iltalukemisensa. Perinteistä kirjaa ei parhainkaan tietotekniikka koskaan voi kokonaan ja kaikissa tilanteissa korvata.

Valitettavasti on vielä ihmisiä, jotka ylpeilevät sillä, etteivät ole eläissään lukeneet yhtään kirjaa. Se on surullista ja asia, jota on vaikea ymmärtää. On häpeällistä, jos päättäjiemme joukosta löytyy tällaisia henkilöitä, olkoon kyseessä sitten matalamman tai korkeamman tason päättäjä. Lukemattomuus on häpeän, ei ylpeilyn aihe.

Ennen joulua valtiovarainministeri heitti ilmaan kannanoton, että lainaus kirjastoissa olisi maksullepantava. Myöhemmin hänen puoluetoverinsa yhtyi tähän mielipiteeseen lehtihaastattelussa ja esitti kirjastomaksun olevan vaihtoehto terveyskeskusmaksulle. Pahimmissa painajaisunissakaan ei pitäisi ajatella tällaista vastakkainasettelua. Monet ihmiset elävät hyvin ahtaalla henkisesti ja taloudellisesti, kirjat ovat heille ikkuna maailmaan, terapiaa niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin rappeutumiseen. Palkansaajan taloutta kirjan lainausmaksu ei välttämättä horjuta, mutta työttömyyskorvauksen tai toimeentulotuen varassa elävä harkitsee tarkkaan jokaisen markkansa sijoituskohteen. Maksu tulisi varmasti vähentämään kirjaston käyttäjämääriä.

Yhteiskunnassamme ollaan menossa kohti yhä suurempaa eriarvoisuutta. Mietin koskisiko maksu kaikkia kirjastoja vai miten on eduskunnan kirjaston laita; sovellettaisiinko siihen poikkeuslakia ja saisivatko kansanedustajat kenties vapautuksen kirjaston lainausmaksusta? Täällä Pohjantähden alla -kirjassaan Väinö Linna kuvaa koskettavasti yhteiskunnan eriarvoisuutta. Teoksen ensimmäisessä osassa Leppäsen Preeti sanoo: Se on sillai meitin kanssamme... Meitillä on vaan toi kärsimys. Olemmeko siis palaamassa ajassa taaksepäin kirjan kuvaamiin aikoihin?

Kirjoittaja on turkulainen maalarimestari.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.