Suurlähetystöjen
ovet ovat avoinna

Lehtikuva<br />Indonesian pääkaupunki Jakarta on vastakohtaisuuksien kaupunki. Siinä, millaisen kuvan kaupungista ja koko maast a saavat siellä vierailevat suomalaisvaikuttajat, auttaa mm. Suomen suurlähetystö järjestäessä&au ml;n tapaamisia paikallisten viranomaisten - ja muidenkin - kanssa.
Lehtikuva
Indonesian pääkaupunki Jakarta on vastakohtaisuuksien kaupunki. Siinä, millaisen kuvan kaupungista ja koko maast a saavat siellä vierailevat suomalaisvaikuttajat, auttaa mm. Suomen suurlähetystö järjestäessä&au ml;n tapaamisia paikallisten viranomaisten - ja muidenkin - kanssa.

Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala (TS 30.1.) on huolissaan siitä, ketä presidentti Martti Ahtisaari kuuntelee ja millaista tietoa hän saa Jakartasta. Hautalan kolumnista välittyy Suomen ulkoasianhallinnon toiminnasta kuva, jota ei mielestäni ole hyvä sivuuttaa kommenteitta.

En ole varma siitä, että presidentti saa tietonsa muista maista paljolti diplomaateilta. Tämän päivän tietoyhteiskunnassa suurlähetystöjen raportoinnilla ei kilpailla reaaliajassa toimivien kansainvälisten tiedotusvälineiden kanssa. Suurlähetystöjen tehtävänä on eritellä tapahtumia ja antaa taustaa päivittäiselle uutisvirralle.

Mistä suurlähetystöt sitten hankkivat tietonsa ja saavat vaikutelmansa? Itse myönnän auliisti seurustelevani etupäässä ministerien ja suuryritysten johtajien ja muiden etuoikeutettujen ihmisten kanssa. Jos niin en tekisi, en voisi hoitaa työtäni Suomen hallituksen edustajana toisen maan pääkaupungissa. Tähän joukkoon kuuluu kuitenkin paljon muitakin kuin niitä, jotka edustavat hallituksen ja viranomaisten kantaa: tutkijoita, toimittajia, ihmisoikeusaktivisteja sekä ympäristö- ja muiden kansalaisjärjestöjen edustajia.

Tuore esimerkki: Pari viikkoa sitten kävin Länsi-Kalimantanin maakunnassa Borneon saarella. Tapasin maakunnan kuvernöörin ja muita viranomaisia. Omasta aloitteestani keskustelin kuitenkin myös saaren alkuperäisväestön, dayakien, edustajien kanssa. Nämä keskusteluissa ei viranomaisia ollut mukana.

Sanggaun kaupungissa tapasin maakunnassa yli 30 vuotta vaikuttaneen hollantilaissyntyisen lähetystyöntekijän, Isä Maessenin. Hän on huolissaan paikallisen väestön tulevaisuudesta nopean taloudellisen muutoksen oloissa. Siksi hän tukee Enson toimintaa. Ensolla on maakunnan alueella istutusmetsiä, jotka työllistävät vuosittain pitkälti toista tuhatta paikallista ihmistä, etupäässä dayakeja.

Toinen esimerkki: Suurlähetystöllä on pienehkö määräraha paikallisten hankkeiden tukemiseen. Viime vuonna annoimme rahaa Itä-Kalimantanilla toimivalle pienelle perhesuunnitteluklinikalle, Jakartassa ja Itä-Jaavalla toimivalle kehitysvammaisten lasten kouluasuntolajärjestölle ja ympäristöjärjestölle, joka loppuvuodesta riehuneiden metsäpalojen alkuvaiheessa käynnisti nopeasti paikallista palojen vastaista toimintaa.

Kolmas havainto: Suurlähetystö pyrkii eri tavoin varmistamaan, että kaikki Jakartassa vierailevat merkittävät suomalaisvieraat - jos vain sitä haluavat - saavat tilaisuuden keskustella muidenkin kuin viranomaisten kanssa. Tapauksia on paljon, ja ohjelmat vaihtelevat. Viimeisin vieras oli tammikuun puolivälissä Jakartassa käynyt kansanedustaja Johannes Koskinen.

Koskisen ohjelmaan kuului kyllä käynti parlamentissa ja ministeritapaaminen, mutta hän tapasi myös kansallisen ihmisoikeuskomission jäseniä. Lisäksi Koskinen kävi seuraamassa vangitun ammattiyhdistysjohtajan Muchtar Pakpahanin oikeudenkäyntiä ja tapasi Pakpahanin myöhemmin samana päivänä sairaalassa, jossa tämä on viime ajat viettänyt heikentyneen terveytensä takia. Virka-asunnossani järjestetyssä illalliskeskustelussa edustaja Koskisella oli tilaisuus vaihtaa ajatuksia kahden terävästä kynästään tunnetun toimittajan sekä oppositiojohtaja Megawati Sukarnoputrin keskeisen avustajan, eläkkeellä olevan professorin kanssa. Ihmisoikeusaktivisti H. C. Princen, joka muutoin käy säännöllisesti kotonani, oli valitettavasti estynyt kyseisenä iltana.

Suurlähetystö on aina valmis tapaamaan sumalaisten kansalaisjärjestöjen edustajia, kun heitä Jakartaan matkustaa. Tarvittaessa autamme paikallisten tapaamisten järjestelyissä ja isännöimme itsekin tilaisuuksia, joissa suomalaiset tapaavat indonesialaisia kontaktejaan. Tällaisista tapahtumista on kaikille osapuolille hyötyä.

Olen kirjannut tähän vain esimerkkejä Jakartan-suurlähestystön normaalista toiminnasta. Kun edustuston kontaktipinta on laaja, se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla Suomen ja asemamaan välisiä suhteita.

Hannu Himanen
Suomen Indonesian-suurlähettiläs

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.