Päivän pistot -kolumni:
Mediavallan vangit

Mediamaailmasta ei informaatiota puutu, mutta oikean tiedon löytäminen on vaikeampaa.

Mitä enemmän informaatioyhteiskuntaan syntyy uusia tiedotuskanavia, sitä vaikeampi tavallisen kansalaisen on löytää todellisen tiedon lähteille.

Mediavaltaa syytetään jopa kansalaisten oikeusturvan uhkaajaksi. Mutta kyllä ihmiset ovat saaneet taistella omien oikeuksiensa puolesta paljon ennen iltapäivälehtiä, Internetia ja multimediaakin.

Totuuden, oikean tiedon ja oikeudenmukaisuuden levittäminen on ollut kautta historian vaikeaa.

Kirjailija Guy de Maupassant (1850-1893) oli viime vuosisadan mainioita novellisteja, osuvien ja opettavaisten tarinoiden kertojia. Novellissaan Naru kirjailija kertoo mestari Hauchecornesta, joka poimi maasta pienen narunpätkän. Onnettomuudekseen hänen vihamiehensä, arvostettu satulaseppä Malandain näki, että tämä poimi jotain maasta, varsinkin kun Hauchecorne hieman häpeili ja koetti peitellä vähäpätöistä löytöään.

Kun samanaikaisesti eräs lompakko ilmoitettiin kadonneeksi, Malandain ilmiantoi mestari Hauchecornen lompakon löytäjänä.

Mestari joutui komissaarin kuulusteluun. Syytetty tietysti kiisti lompakon löydön, mutta kertoi avoimesti poimineensa maasta narunpätkän.

Eihän häntä tietenkään uskottu, varsinkin kun ilmiantaja oli luotettu ja arvostettu satulaseppä. Juttu narunpätkästä tuntui suorastaan naurettavalta.

Uutinen kadonneesta lompakosta ja muka löydetystä narunpätkästä levisi nopeasti. Ja vaikka mestari itse koetti vakuuttaa löytämäänsä narunpätkää todeksi, hänelle naurettiin. Hauchecorne joutui naurunalaiseksi. Kyllähän vanha viekastelija tunnettiin!

Sitten sattui, että eräs renki ilmoitti löytäneensä kadoksissa olleen lompakon ja luovuttaneensa sen isännälleen. Oliko siis kaikki jälleen hyvin ja turhaan syytetty vapautettiin piinasta? Mitä vielä!

Mestari Hauchecornea syytettiin nyt siitä, että tämä oli toimittanut lompakon takaisin jonkun rikoskumppaninsa välityksellä. Vaikka hän kuinka vakuutti viattomuuttaan, kaikki vain nauroivat hänelle. Veijari on aina veijari! Keräilee muka maasta narunpätkiä, hah-hah-haa!

Narunpätkän löytäjää tilanne ei huvittanut lainkaan, vaan hänen verensä kiehui vihasta, kun hänen viattomuuttaan ei uskottu. Hän ei saanut millään totuutta julki!

Se vei lopulta häneltä voimat niin, että hän riutui ja kuoli pois - pienen narunpätkän tähden.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmaksi, sanoo sananlasku. Varsinkin tunnettu ihmisyksilö on maineensa vanki ja uhri.

Vaikka presidentti Bill Clinton kuinka vakuuttaisi syyttömyyttään seksiskandaalijutuissa, ei häntä uskota. Häntäheikki mikä häntäheikki, kyllä naistennaurattajat tiedetään!

Tai ajatellaanpa vaikka Paavo Väyrystä. Tämä veijari on aina omahyväinen, itseään täynnä ole juonittelija. Tästä maineestaan hän ei pääse irti vaikka päällään seisoisi.

Oikeusneuvos Eeva Vuoren ylle on loppuelämäkseen langetettu epärehellisyyden varjo.

Nykyinen mediayhteiskunta ei tietenkään ole oikeudenmukaisuuden paratiisi. Ylilyöntejä, virhearviointeja ja jopa yksilöön kohdistuvaa ajojahtia tapahtuu. Tiedonvälittäjillä on aihetta itsekriittisyyteen.

Itse en olisi kuitenkaan kovin paljon huolissani korkeiden päättäjien ja julkisuuden henkilöiden oikeusturvasta. He ovat tavallaan oman kohtalonsa itse valinneet.

Korkeiden päättäjien palkkaetuihin kuuluu joutua kritiikin ja epäilyksen alaiseksi. Sitä paitsi he saavat kyllä aina myös oman viestinsä mediassa esille.

On sitten kansalaisten asia arvioida mikä on totta ja mikä ei. Lopullista totuuttahan ei kukaan pysty kertomaan - ei edes media.

Tärkeintä olisi, että median kasvaneista voimavaroista edes osa käytettäisiin tavallisen kansalaisen, yksilön oikeusturvan vaalimiseen. Monimutkaistuneessa maailmassa ja hallintobyrokratian sokkeloissa moni ihminen on ihan eksyksissä.

Tämän päivän median pitäisi julkishallinto- ja julkkisjournalismin sijaan enemmän kääntyä kansalaisjournalismin suuntaan. Sille on paitsi tarvetta, myös markkinoita.

Hannu Karpon suosittu tv-ohjelma on tästä hyvä esimerkki, vaikka se yksipuolisuudessaan ja jopa etovassa sosiaalipornossaan on joskus myös hyvin huono esimerkki.

Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja Aimo Massinen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.