Köyhyyden poistaminen on
poliittisen tahdon asia

TS/Jari Laurikko<br />Mitkä ovat ne keinot, joilla parhaiten autetaan köyhiä, pohdiskelee kirjoittaja. Ruoka-apu on yksin konkreettine n avustusmuoto, mutta pitemmän päälle on voitava vaikuttaa köyhyyden syihin kuten työttömyyteen.< p>
TS/Jari Laurikko
Mitkä ovat ne keinot, joilla parhaiten autetaan köyhiä, pohdiskelee kirjoittaja. Ruoka-apu on yksin konkreettine n avustusmuoto, mutta pitemmän päälle on voitava vaikuttaa köyhyyden syihin kuten työttömyyteen.< p>

Hyvinvointi-Suomessa on 90-luvulla puhuttu paljon köyhyydestä. Puheet eivät tietysti paljon auta hädässä olevia ihmisiä tositilanteessa, mutta päättäjänä on syytä pohtia näitä asioita monelta kannalta. Arkiajattelun mukaisesti köyhyys näkyy muun muassa työn puutteena, leipäjonoina, rahan puutteena ja suoranaisena nälkänä sekä apaattisuutena ja tulevaisuuden uskon puutteena. Avoin köyhyys on suhteellisen vähäistä Suomessa verrattuna vaikkapa toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Siitä ovat tulonsiirrot pitäneet huolta, vaikka 90-luvulla valtion velan kaventamiseksi onkin tehty miljardileikkauksia sosiaaliturvaan.

Köyhyys on monimuotoistunut 60-luvulta 90-luvulle tultaessa. Se on aiempaa yksilökohtaisempaa. Tämä ei suinkaan tarkoita, että köyhyys olisi kunkin itsensä aiheuttamaa. Edelleenkin köyhyyden syyt löytyvät pääasiassa yhteiskunnasta, vaikka köyhyys ei olekaan suoranaista vilua ja nälkää. Yksilöllistyminen on johtanut köyhyyden määrittelyn vaikeutumiseen ja hämärtymiseen. Kuka itse asiassa on köyhä?

Perinteisesti köyhyyttä on mitattu tuloilla. Nyt tämäkään ei kerro totuutta. Esimerkiksi monet eläkeläiset eivät koe - huolimatta pienistä tuloistaan - välttämättä olevansa köyhiä, vaikka elämä onkin niukkaa.

Toisaalta taas sellaiset ihmiset, jotka eivät perinteisesti ole olleet köyhiä, mieltävät itsensä köyhiksi. Monilta on tulot laskeneet rajusti työttömyyden, velkaantumisen tai asuntoloukkujen vuoksi. Nämä ovat sellaisia köyhyyden muotoja joihin tämä yhteiskunta ei kerta kaikkiaan ole varautunut.

Nyt ihmetellään, mitä voidaan tehdä. Kyllä tämä ongelma kävelee eteen myös eduskunnassa, esimerkiksi ylivelkaantuneiden osalta. Mitkä ovat ne keinot, joilla näitä ihmisiä autetaan uuden elämän alkuun? Mitä pitäisi lainsäädännön keinoin tehdä? Nämä ovat erittäin vaikeita kysymyksiä tässä markkinatalouden humussa, jossa pörssikeinottelijat säätelevät omalta osaltaan taloutta.

Suurimman köyhyysriskin edessä ovat pitkäaikaistyöttömät. Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha eivät riitä kunnolla elämiseen. Peruspäivärahan korotus on riittämätön korjaamaan pitkään jatkuneen työttömyyden seurauksia. Pitkäaikaistyöttömille pitäisikin entistä tehokkaammin saada luotua työpaikkoja. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että työnantajat jopa syrjivät pitkäaikaistyöttömiä.

Työttömien selviytymisen kannalta pidän tärkeänä työttömien järjestäytymistä yhdistyksiksi. Yhdistysten yhteistyö eri tahojen kanssa on hyvä muun muassa tiedonvälityksen ja sosiaalisen toiminnan saralla. Mielestäni työttömien yhdistysten pitäisi nykyistä voimakkaammin pyrkiä yhteistyöhön ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Yhdistykset saattavat jäädä vaille sitä poliittista painoarvoa, joka löytyisi yhteistyön kautta. Työttömien ja ay-liikkeen yhteistyö hyödyttäisi molempia tahoja.

Työttömien on oltava aktiivisia myös eduskunnan suuntaan ja pyrkiä vaikuttamaan vaaleissa. Passiivisuus ja vetäytyminen yhteiskunnasta sivuun eivät edesauta pysyvien ratkaisujen löytämisessä.

Pitkäaikaistyöttömien ohella olen huolissani nuorista. Nuorten työllistyminen näyttää kääntyneen myönteiseen suuntaan, mutta osalla nuorista menee huonosti. Pelättävissä on, että osa nuorista tippumassa jo toisen polven työttömyyteen. Tästä seuraa usein myös alkoholin liikakäyttöä, huumeiden käyttöä, koulupinnausta jne. Tähän pitäisikin puuttua ajoissa hyvillä keinoilla tukemalla nuoria koulussa ja vapaa-aikana ja ohjaamalla jatkokoulutukseen sekä taata ensimmäinen työpaikka.

Erityistä tukea kaipaavat monet työttömien perheiden lapset. Vanhempien oma elämäntilanne saattaa olla jo niin epätoivoinen pitkän työttömyyden jälkeen, että edes lasten tulevaisuus ei kiinnosta. Tästä syystä on tärkeää pienten lasten kannalta, että päivähoito säilytetään myös työttömien lapsille. Se jos mikä on hyvää ennalta ehkäisevää työtä.

Mikko Immonen
kansanedustaja (vas)

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.