Kirjoittajavieras -kolumni
Jarmo Laivoranta:
Henkinen hyvinvointi

Ainakin teoriassa pitäisi olla helppoa päästä eroon työttömyydestä, kun samaan aikaan työssä olevat uupuvat liiallisen työtaakan alle. Käytännössä tämä edellyttää, että työtaakan alla olevien kuormaa kevennetään jakamalla sitä työnhaluisille työttömille. Miksi näin ei tapahdu? Ovatko esteenä työnantajat vai poliitikot? Onko esteiden purkaminen kiinni keinoista vai asenteista.

Arkkipiispa John Vikström peräänkuulutti jouluaattona tämän lehden pääkirjoitussivulla uutta rohkeutta elää. Samassa lehdessä entinen ministeri ja pääjohtaja Jermu Laine kaipasi uutta ajattelua. Kirjoittajia yhdisti yhteinen huoli kansakuntamme henkisestä tilasta.

Koin molemmat artikkelit koskettavina, mutta toivoa antavina. Näin siitä huolimatta, että Laine kuvasi tulevaisuuden synkillä väreillä. Toivoa antoi se, että eri näkövinkkelistä asiaa katsovat arvostetut vaikuttajat näkivät henkisen hyvinvoinnin tärkeimpänä arvona. Käsitykseni mukaan henkinen hyvinvointi on myös työn tuottavuuden keskeinen elementti. Uskon, että työelämän uudistus henkisen hyvinvoinnin edellyttämällä tavalla antaa vakaan pohjan myös aineelliselle hyvinvoinnille.

Puheet työn jakamisesta on yleensä aina tyrmätty epärealistisina. Jostakin syystä niin sanottu yleinen mielipide on tukenut tyrmääjiä. Jokin maaginen voima on tässä suhteessa yhdistänyt eri sektorien johtavan eliitin. Lähteekö tämä voima siitä, että heiltä puuttuu halu ja rohkeus laittaa itsensä likoon yhteistä hyvää palvelevien päämäärien puolesta?

Jermu Laineen ajatusta soveltaen asia voidaan ilmaista myös niin, että omaa asemaansa vaalivat eivät uskalla ajatella ääneen vaan ovat samaa mieltä kuin muut. Näin yleinen mielipide on helposti niiden mielipide, joilla ei ole mitään perusteltua mielipidettä.

Työpaikoilla työn jakaminen herättää monenlaisia tunteita. Ainakin teoriassa se sopii heikosti tulos tai ulos -ajatteluun, jolla työntekijästä pyritään saaman maksimaalinen hyöty. Toisaalta se, että tulos tai ulos -ajattelulla on pitkällä aikavälillä aiheutettu enemmän tuhoa kuin tulosta antaa tilaa uusille ajatuksille. Käsitykseni mukaan ainakin työnantajat suhtautuvat työn jakoon suurella varauksella jopa kielteisesti. Tilanne lienee sama työntekijäpuolella, etenkin jos se alentaa ansioita.

Taloudelliset syyt lienevät molemmilla puolilla suurin kielteisiin asenteisiin vaikuttava tekijä. Muitakin asenteisiin vaikuttavia syitä lienee mutta uskon, että taloudellisten syiden poistaminen edistäisi oleellisesti työn uudelleen jakoa.

Käsitykseni mukaan näiden syiden poistaminen on kiinni enemmän asenteista ja tahdosta kuin keinoista. Eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu on löydettävissä mikäli vaikuttajilla on halua ja rohkeutta laittaa itsensä alttiiksi sellaisten päämäärien puolesta, jotka edistävät yhteistä hyvää.

Avaimet irtiottoon löytyvät perustulosta ja sen rahoituspohjan uudistamisesta työntekoa ja teettämistä kannustavalla tavalla. Näitä uudistuksia tehtäessä kansanedustajat ovat avainasemassa.

Kirjoittaja Jarmo Laivoranta on yrittäjä ja Maskun kunnanvaltuuston puheenjohtaja (kesk).

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.