Netanjahun asema

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on sanomalehtien kolumnien ja pääkirjoitusten perusteella lähes kelvoton hoitamaan pääministerin tehtäviään. Netanjahulle on luettu lukua jo alkuhetkistä lähtien.

Mikäli toimittajista riippuisi, niin häntä ei olisi koskaan pääministeriksi valittukaan. Mutta israelilaiset olivat toista mieltä ja nyt puolitoista vuotta vaalien jälkeen Netanjahu nauttii edelleen varsin suurta kansansuosiota.

Israelin pääministerin asema on hyvin paradoksaalinen. Mikäli hän on suosiollinen yleiselle vaatimukselle luovuttaa maata rauhan vastineeksi, saa hän kansainvälistä hyväksyntää, mutta samalla sisäistä paheksuntaa. Suurin osa israelilaisista vastustaa alueiden luovuttamista epävarman rauhan vastineeksi.

Mutta mikäli hän kieltäytyy maansa myymisestä, saa hän haukan ja rauhanvihollisen leiman. Sitä paitsi, kuka on se israelilainen pääministeri, joka haluaa jäädä historiaan valtionsa pilkkojana.

Israelia vaaditaan lähes yksimielisesti vetäytymään miehitetyiltä alueilta ja yhä yleisemmin myös sallimaan kaavaillun palestiinalaisvaltion perustamisen. Edes Jerusalemin asema Israelin pääkaupunkina ei ole niin pyhä, etteikö sitäkin kyseenalaistettaisi. Kuitenkin mikä on se instanssi, joka voi yksiselitteisesti todeta, että Israel on täysin väärässä tai ns. palestiinalaiset ovat täysin oikeassa?

Historian, kulttuurin, uskonnon ja moraalin pohjalta käytävä keskustelu oikeasta ja väärästä suhteessa Israeliin ja ns. palestiinalaisiin on edelleen käymättä. Mikään maailmanlaajuinen foorumi ei ole asiaa käsitellyt. Nykyisellään kannanotot ja mielipiteet nojaavat pääasiassa YK:n päätöslauselmiin.

Mutta YK:n päätöslauselmat eivät kerro sellaisenaan mitään. Ne ovat vain kansainvälispoliittisia äänestystuloksia, joiden perustana ovat kunkin maan itsekkäät edut. Entäpä jos olisikin oikein, että Israel kieltäytyisi neuvottelemasta Juudean, Samarran ja Jerusalemin asemasta muuta kuin omina alueinaan?

Entäpä jos ns. palestiinalaiset ovat vaatimuksineen sittenkin väärässä? Mikä on totuus, kuka sen kertoo ja ketä pitää uskoa?

Juhani Venetvaara