Pääkirjoitus 28.1.1998
Nuorten liikehdintä vakava oire

Tampereella viikonloppuna sattuneet yhteenotot poliisin ja nuorten mielenosoittajien kesken olivat sekä viranomaisten että kansalaisten käyttäytymisen kannalta huolestuttava avaus.

Väkivaltaan turvauduttiin ilmeisesti molemmin puolin. Tällä tiellä jatkaminen voi johtaa yhteiskunnan ja radikaaliryhmien välien kärjistymiseen tavalla, joka keskieurooppalaisen mallin mukaan muokkaa maaperää jopa terrorismin nousulle.

Turun kihlakunnan syyttäjävirasto on määrätty johtamaan tutkimuksia, joissa selvitetään, käyttikö poliisi mellakoita taltuttaessaan tarpeettoman kovia otteita. Samalla selviää, ryhdytäänkö syytetoimiin niitä nuoria kohtaan, joita epäillään viranomaisen väkivaltaisesta vastustamisesta, haitanteoista ja vahingonteoista.

On hyvä, että Tampereen tapahtumat puolueettomasti ja tuoreeltaan tutkitaan. Kansalaisille ei pidä antaa aihetta epäilyihin poliisin toiminnan asiallisuudesta silloinkaan, kun vastassa on itse kyseenalaisia keinoja käyttävät ryhmät.

Mustavihreiden päivien nimeä kantanut tapahtuma kokosi Tampereelle rauhallisten luontoaktivistien lisäksi sekalaisen joukon kaikkein radikaaleimpien vaihtoehtoliikkeiden nuoria. Heitä näyttää yhdistävän mieltymys yleiseen yhteiskunnan vastaisuuteen, anarkistisiin aatteisiin ja menettelytapoihin.

Poliisin käsityksen mukaan mellakointiin provosoi nuoria pieni suoran toiminnan ydinryhmä. Se vaikutti tapahtumien kulkuun ennalta suunnitellulla, organisoidulla ja tehokkaasti paikan päällä johdetulla operaatiolla.

Ympäristö- ja eläinsuojeluväen leimautuminen anarkististen pyrkimysten välikappaleeksi on karhunpalvelus vilpittömästi asiaansa uskoville nuorille. Ekologisten arvojen puolustamista Suomessa tarvitaan, mutta sen on tapahduttava demokraattisen yhteiskunnan pelisäännöin.

Yhteiskuntatieteilijät ovat epäilemättä oikeassa varoittaessaan ylireagoivasta suhtautumisesta nuorten liikehdintään. Ei pidä tehdä samaa virhettä kuin tehtiin 1960-luvun Länsi-Saksassa, jossa nuorisoradikalismin kovakourainen tukahduttaminen johti Bader-Mainhof -terroristijärjestön kaltaisiin vastavaikutuksiin.

Varottavien ylilyöntien sarjaan kuuluu oikeusministeri Kari Häkämiehen uumoilu, jonka mukaan pienryhmien toiminta voi johtaa kansalaisten perusoikeuksien rajoittamiseen. Liipaisimella on kuulemma erityisesti kokoontumisvapaus, jota koskeva lakiuudistus on paraillaan eduskunnan käsittelyssä.

Oikeusministerin arvio on huonosti harkittu ja perusteltu. Vaikka viime kuukausina turkistarhauksen ympärillä ja nyt Tampereella sattuneet tapaukset on otettava vakavasti, puhe suomalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin puuttumisesta kuulostaa sentään hätävarjelun liioittelulta.

Lainsäädännöllisten kiristysten sijasta oikeusministerin soisi pohtivan, miten vaihtoehtoliikkeiden nuoria kyettäisiin positiivisin keinoin integroimaan yhteiskuntaan. Kuinka tämä enimmältään hyvin koulutetun nuorison liikehdintä pystyttäisiin kanavoimaan demokraattisiin uomiin ennen kuin se lopullisesti menettää uskonsa laillisen vaikuttamisen mahdollisuuksiin.