Tappio ja häviö
eri asioita

Karjala-keskustelu velloo taas valtoimenaan. Pääsääntöisesti kirjoitukset ovat olleet asiallisia. Mutta näköjään mukaan mahtuu edelleen näitä (TS 6.1.), jotka leimaavat kaikki Karjalan palautusta edes ajattelevat hulluiksi.

Lisäksi he loukkaavat sotiemme kaatuneita ja sotaveteraanejamme puhumalla hävitystä sodasta. Häviöstä voidaan puhua silloin, jos vastustaja selättää tai jos antaudutaan ehdoitta.

Ymmärtääkseni näin ei ole tapahtunut Suomen kohdalla, Suomea ei miehitetty ja sotatoimet lopetettiin neuvottelujen tuloksena. Tämän voivat kaikki tarkistaa historiankirjoistaan, jos on päässyt unohtumaan. Se, että Suomi joutui alueluovutuksiin, on asia erikseen. Se ei ole häviö, vaan tappio. Sanoilla on erittäin suuri merkitysero.

Neuvostoliitto hajosi 1991, mutta jotkut ovat näköjään korjanneet sen itselleen, se on täällä taas. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla sellaisista mielipiteistä, joissa Karjala-asian omakseen tuntevat todetaan hulluiksi kansalliskiihkoilijoiksi.

Ryssänpelon kourissa olivat lähes kaikki vielä muutama vuosikymmen sitten. Eikä näköjään kaikilta traumat ole hellittäneet vieläkään.

Valoa idästä