Pääkirjoitus 27.1. 1998:
Seuratoiminnan talkootulojen
verollepano olisi kohtuutonta

Valtiontalouden tarkastusvirastossa syntynyt ajatus urheiluseurojen ja muiden yleishyödyllisten yhdistysten verovapauden vähentämisestä tai peräti lakkauttamisesta, on ymmärrettävästi nostanut takajaloilleen pyyteetöntä talkootyötä tekevän miljoonaisen jäsenkentän.

Ajatus verovapauden karsimisesta ei ole sinänsä uusi. Tämän suuntaisia talkootyön verottamiseen tähtääviä ideoita on keksitty aiemminkin, mutta ne on aina onnistuttu järkisyin tyrmäämään.

Verovapaudesta nauttivia seuroja ja yhteisöjä on tietysti monenlaisia. Valtiontalouden tarkastusvirasto onkin esittänyt, että verovapauden peruuttaminen koskisi vain sellaisia yhteisöjä, joiden toiminta on kääntynyt kauas aatteellisuudesta ja muuttunut puhtaaksi liiketoiminnaksi. Tällaisia yhteisöjä on muun muassa urheiluseurojen joukossa, joskaan ei kovin monta.

Valtaosa suomalaisista urheiluseuroista ja sosiaalista hyväntekeväisyyttä harjoittavista yhdistyksistä toimii talkootyöllä ja kovalla vaivalla kerättyjen varojen turvin. Jos talkootyöllä koottujen varojen verottaminen aloitettaisiin verovelvollisuutta yleistäen ilman sen kummempaa erittelyä, loppuisi Suomessa monen seuran ja yhdistyksen arvokas työ vähitellen kokonaan.

Kansalaisten ja varsinkin seurojen toimihenkilöiden reaktiot ovat olleet yhdenmukaisesti täysin kielteisiä tarkastusviraston aikomuksille. Heidän pahoja epäilyksiään eivät ole hälventäneet edes lupaukset verottamisen rajaamisesta vain pieneen osaan seuroja.

Selvitysten mukaan järjestökentällä liikkuu tällaista kovalla työllä hankittua toimintarahaa noin puolen miljardin markan verran vuodessa. Vakuuttelujen mukaan verotuksen piiriin tästä summasta tulisi vain noin 100 miljoonan markan potti. Verojen lypsäminen siitä ei paljon kohentaisi sen paremmin valtion kuin kuntienkaan talouden tilaa.

Hämmennyksiin joutunutta kenttää selkeyttäisi huomattavasti, jos esimerkiksi liikemiesperiaatteella toimivat muutamat vahvat jääkiekkoseurat valitsisivat liigajoukkue Jokerien tien ja järjestäytyisivät reilusti veroa maksaviksi osakeyhtiöiksi.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on oikeassa siinä, että joissakin tapauksissa seurojen tai järjestöjen verovapaus saattaa vääristää kilpailua. Tällaisia suuria voittoja verovapauden turvin kääriviä järjestöjä on kuitenkin hyvin vähän. Yleensä järjestöväen talkoovoimin pyörittämät makkaran ja mehun myymiset tai paperin- ja romunkeräykset eivät vaatimattomilla tuotoillaan pääse vääristämään mitään kilpailua. Saati, että tarjoaisivat maininnan arvoisen käyttämättömän verotuskohdereservin.

Järjestöväen on syytä säilyttää mielenmalttinsa ja suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteen. Valtiontalouden tarkastusvirasto ei Suomessa päätä verotuksesta. Jos sen ehdotus joskus jossain muodossa läpäisee poliittisen päätöksentekokoneiston, se on rajattava niin, ettei hyväksi havaittua perisuomalaista talkootyötä nuijita saman tien maanrakoon.