Ahtisaari antoi
Jeltsinille veto-oikeuden

Tavallaan Venäjän presidentti, Boris Jeltsin, teki palveluksen ottaessaan kantaa Karjala-kysymykseen, sillä kieltäessään Venäjän ja Suomen väliset aluevaatimukset nyt ja tulevaisuudessa hän epäsuorasti myönsi niiden olemassaolon, etenkin kun mies vielä yltyi estelemään Karjala-kysymyksen käsittelyä lehtien palstoilla ja muissa tiedotusvälineissä.

Tällä puolittaisella ukaasillaan Jeltsin myös osoitti, millainen matka Venäjällä on länsimaisten demokratioiden joukkoon sekä naapurivaltioiden aitoon ystävyyteen ja tasa-arvoon.

Tämän lehden 6. tammikuuta ilmestyneessä numerossa Timo Saarniemi väitti, että Suomen presidentti, iäkäs historian professori ja Karjalan Liiton toiminnanjohtaja ovat lähteneet uhoamaan ja hosumaan ns. Karjala-kysymyksessä - hämmentävällä tavalla.

Itse koin näiden henkilöiden kannanotot aivan toisin. Toiminnanjohtaja valoi hienoista optimismia, professori puolestaan kirjoitti lämmöllä ja suurella sydämellä. Näistä poiketen presidentti Ahtisaari puolusti suomalaista sananvapautta, mutta myös antoi Jeltsinille ja hänen korvaansa kuiskuttelevalle Juri Derjabinille veto-oikeuden. Tämä tapahtui Venäjän kansainvälisten suhteiden korkeakoulussa, MGIMO:ssa, jossa Ahtisaari nimettiin kunniatohtoriksi.

Kiitospuheessaan presidentti näet lupasi olla sallimatta, että Karjala-kysymys nousee esille Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa tai niiden esteeksi. Tähän puheeseen viitaten Derjabin alias Juri Komissarov ja hänen kaltaisensa voivat tuomita minkä tahansa Karjalan palauttamista koskevan aloitteen naapurisuhteita vahingoittavaksi, jolloin Ahtisaaren on puututtava asiaan, jo pelkästään pelastaakseen omat kasvonsa.

Saarniemi kirjoitti myös kansalliskiihkosta huutaen apuun poliitikkoja ja maltillisia upseereita pitämään ns. Karjala-hullut kurissa. Kuitenkaan ei yhdessäkään tiedotusvälineessä ole vaadittu Karjalan palauttamista asevoimin.

Karjalan heimon kaipuu omille synnyinseuduilleen ei ole mitään nälvinnän kohteeksi sopivaa hulluutta, vaan henkinen silta siihen lapsuuteen, jota meistä jokainen kantaa sisimmässään - riippumatta siitä missä on ensimmäiset askeleensa ottanut. Mielestäni Timo Saarniemi on anteeksipyynnön velkaa.

Jouko Nisula
vapaa toimittaja