Ulkomaalaisviraston johtaja vastaa

Turun Sanomissa ilmestyi 28.12.1997 Ari Valjakan kolumni Hyvä tahto pahassa maailmassa. Se koski Suomen ulkomaalaispolitiikkaa ja samassa yhteydessä myös työtäni 1.3.1995 toimintansa aloittaneen Ulkomaalaisviraston ensimmäisenä johtajana.

Käsitellessään Suomen pakolaispolitiikkaa Eila Kännön ajoista nykypäivään, maahanmuuton eri ilmiöitä ja niiden tuomia paineita ulkomaalaisten asioita hoitavien viranomaisten työhön, Ari Valjakka totesi kolumnissaan mm: Aiemmin tiukkaa Eila Kännöön henkilöitynyttä pakolaispolitiikkaa ei ole syytä muuttaa pehmoiluksi yhdessä yössä. Mielestäni hänen ajatuskuvionsa oli virheellinen.

Tosiasiassa Eila Kännön ajan olosuhteet muuttuivat oleellisilta osin vielä hänen toimikautenaan. Vuonna 1984 ja sittemmin vuonna 1991 voimaan tulleet ulkomaalaislain muutokset toivat ulkomaalaisille valitusmahdollisuuden mm. karkotus-, käännytys- ja turvapaikkapäätöksiin sekä oleskeluluvan peruuttamista, pakolaisuuden lakkaamista ja pysyvän oleskeluluvan epäämistä koskeviin päätöksiin.

Edellä mainitut lainmuutokset rajasivat varsin oleellisesti ulkomaalaishallinnon virkamiesten vapaata harkintavaltaa päätöksenteossa, koska ratkaisujen tuli soveltuvilta osin noudattaa muutoksenhakuelinten - erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden - oikeuskäytäntöä.

Suomea velvoittavat lukuisat kansainväliset sopimukset ja hallitusmuodon uusitut perusoikeudet kavensivat 1990-luvulla edelleen virkamiesten harkintavaltaa. Edellä mainittujen Suomen eduskunnan tekemien lainmuutosten kanssa ne toivat päätöksentekoon Eila Kännön aikaa liberaalimman elementin, jota ei ollut vain syytä vaan pakko noudattaa.

Ari Valjakan esittämä näkemys sisälsi myös ajatuksen, että Suomen pakolaispolitiikka - ja koko ulkomaalaispolitiikka - olisi henkilöitynyt virkamiehiin, jotka ovat johtaneet ulkomaalaisia koskevaa päätöksentekoa sisäasiainhallinnossa.

Saman totesi myös 30.12.1996 työnsä valmiiksi saaneen parlamentaarisen maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen toimikunnan puheenjohtaja Ilkka-Christian Björklund Hallinto-lehdessä 1/1997 olleessa kirjoituksessaan. Siinä hän esitti, että poliittinen taho on aiemmin teemaa vältellyt ja sysännyt vallan ja vastuun virkakoneistolle. Tätä Björklund piti Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan keskeisenä ongelmana.

Nyt tämäkin tilanne on muuttumassa valtioneuvoston hyväksyttyä 16.10.1997 yleisistunnossaan periaatepäätöksen hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi, joka on lajissaan Suomen ensimmäinen ja luonteeltaan monen mielestä varsin liberaali.

Ulkomaalaisvirasto ei siis enää ole yksin avainasemassa huolehtimassa sarallaan suomalaisten omista eduista. Voidaan katsoa, että hallituksen hyväksymä ohjelma näistä eduista ainakin tämän hallituksen ajan huolehtii ja hallitus myös ohjelmastaan vastuun kantaa.

Käsittääkseni Ari Valjakka pakinassaan katsoo, että minä Ulkomaalaisviraston johtajana pehmoilen ja edustan hyvää tahtoa pahassa maailmassa. Hänelle ja lukijoille tiedoksi totean, että virastossa 1.1.-30.11.1997 tehdyistä 21000 ratkaisusta vain noin 250, lähinnä karkotukset ja niitä koskevat muutoksenhakulausunnot sekä eräät kielteiset perheen yhdistämispäätökset olivat minun tekemiäni.

Muista yksittäisiä ulkomaalaisia koskevista ratkaisuista ovat vastanneet tulosyksiköiden päällikköinä toimivat yksikönjohtajat tai heidän alaisensa esittelijät eivätkä nämä asiat normaalisti edes kulje minun kauttani. En siten niitä mitenkään viivytä enkä niissä pehmoile.

Sen sijaan kolme neljästä substanssiyksikön yksikönjohtajasta ovat minulle toimikautenani toistuvasti valitelleet, että sisäasiainministeriön korkea johto on eräissä tapauksissa saamiensa yhteydenottojen johdosta vedonnut kielteisten päätösten muuttamiseksi.

Näytöksi pehmoilusta ja arkuudesta antaa kielteisiä päätöksiä ei riitä väite siitä, että minun aikanani ulkomaalaiset ja heidän kellokkaansa olisivat vain vähän arvostelleet Ulkomaalaisviraston toimintaa. Tosiasiassa suoraa ja epäsuoraa arvostelua on ollut lukuisina oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille tehtyinä kanteluina, voimakkaana painostuksena esimerkiksi nälkälakoin sekä erityisesti maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen toimikunnan työn yhteydessä ja sen tuloksena syntyneen komiteamietinnön 1997:5 tekstissä esiintyneinä voimakkaasti kielteisinä kannanottoina.

Niin sanottuun pilottilapsi-ilmiöön olen kiinnittänyt julkisuudessakin vakavaa huomiota ja esittänyt koko toimikauteni ajan DNA-testauksen käyttöön ottamista väärien perheenjäsenten eliminoimiseksi. Täysin päinvastaista arkuudestani osoittanevat tilastoluvut Ulkomaalaisviraston tekemistä kielteisistä perheenyhdistämispäätöksistä, joita oli v. 1995 kaikkiaan 1130:stä ratkaisusta 880 ja v. 1996 739 ratkaisusta 513. Edeltäjäni Risto Veijalaisen aikana v. 1994 tehdyistä 1088 perheen yhdistämisratkaisusta kielteisiä oli 765.

En tiedä, mitä Ari Valjakka tarkoittaa vihjatessaan, että minä ja sisäministeri Mauri Pekkarinen olisimme jo nimitysvaiheessani tienneet minun olevan huono johtaja. Tosiasia on, että minut nimitti virkaani tasavallan presidentti Martti Ahtisaari helmikuussa 1995 silloisen ministeri Pekkarisen ja hallituksen esittämänä.

Todennäköistä kuitenkin on, että olisin jättänyt tämän johtajuuden väliin, jos olisin ennakolta tiennyt Ulkomaalaisviraston ensimmäistä johtajaa odottavat ongelmat, joita ovat mm. olleet: lähes 10000:n keskeneräisen asian perintö lakkautetulta ulkomaalaiskeskukselta ja samanaikaisesti uusien asioiden määrän voimakas kasvu etenkin kansalaisuusasioissa, krooninen resurssipula, viraston toimitilan homeongelmat sekä pääosin niiden ja työstressin aiheuttama henkilöstön sairastelu ja viraston toimintaa huomattavasti haitannut kaksivaiheinen muutto.

Ari Valjakalle kiitos Hyvän uuden vuoden toivotuksista ja samat hänelle. Kiitos myös pakinassa esille otetuista tärkeistä asioista.

Mielikki Tenhunen
Ulkomaalaisviraston johtaja,
Helsinki