Suomi 1948 -kolumni:
Usko markkaan romahti

Tammikuun puolivälissä 1948 julkistettiin edellisenä vuonna kolmeen kyselyyn perustuva Suomen Gallupin tutkimus, joka osoitti kansalaisten uskon markkaan lähes täysin romahtaneen.

Helmi-, touko- ja marraskuussa tehtyjen mittausten mukaan usko markan arvon säilymiseen vuonna 1948 oli vajonnut 44:stä kuuteen prosenttiin. Peräti 72 prosenttia uskoi, että että inflaatio jatkuu tasaisena tai entistä jyrkempänä. Vielä helmikuussa 1947 inflaatiouskoisia oli vain 32 prosenttia.

Ihmiset olivat havahtuneet inflaatiokehitykseen, kun syksyn 1947 suuret palkan- ja hinnankorotusten vaikutukset tuntuivat jo marraskuun kyselyn aikana. Oli myös paljon niitä - lähes neljännes vastaajista, joille kysymys oli liian vaikea: he eivät osanneet sanoa.

Kansalaiset kokivat markan arvon vajoamisen elintarvikkeiden pilviin kohonneina hintoina, mm. liha oli vapautunut säännöstelystä keväällä 1947. Hallitus yritti tammikuussa 1948 alentaa lihan hintaa mm. Tanskan tuontilihalla, jota myytiin kilo jokaiselle maitokortin haltijalle huomattavasti kotimaista lihaa halvemmalla.

Samaan aikaan tuotettiin Hollannista ja Norjasta suolasilliä, jonka halpamyynnillä toivottiin alennettavan kohtuuttoman kallista kotimaisen silakan hintaa. Hallitus oli keksinyt senkin, että lihan ja kalan hintapainetta voidaan helpottaa tarjoamalla vastaavia kaloreita sokerin ja margariinin ylimääräisinä annoksina.

Lehtemme pakinoitsija Silmä&&Korva yritti selittää syytä ostovoiman alenemiseen myös verotuksella: Yleisenä toteutunut viiden ja puolen prosentin palkankorotus merkitsee lisätuloina useita satoja markkoja ja myönteistä on myös valtion verotuksen keveneminen. Kuitenkin kunnallisvero on Turussa noussut 20 prosentilla ja myös kansaneläkemaksuja on korotettu, joten monen turkulaisenkin reaalipalkka on laskenut.

Tammikuussa lehtemme haastatteli siirtoväen huoltoviranomaista Lahja Degertiä, joka kertoi Turussa olleen vuoden vaihteessa enää 83 huollettavaa siirtolaista. Mahtoi avustuksen kynnys olla korkealla, sillä Turussa oli haastattelun mukaan tuolloin 4825 siirtolaista sekä 339 itäkarjalaista ja inkeriläistä.

Lahja Degert myönsi, että avuntarvitsijoita on paljon enemmän, monen korvausvarat ovat huvenneet huonekalujen ja vaatteiden ostoon. Monet vähäosaiset siirtolaiset olivat vaikeassa asemassa. Inflaation seurauksena monen siirtolaisen avustuspäiväraha riitti hädin tuskin korttiannosten lunastamiseen, vuokraan, puihin, vaatteisiin...

Siirtolaisten asunto-olot olivat erikoisen kehnot. Siirtoväkeä oli majoitettu lähes kelvottomiin rakennuksiin ja yleensä laitakaupungille.

Syynä oli tietenkin huutava asuntopula. Turussa oli 50 vuotta sitten huoneenvuokralautakunnan jonossa lähes 3000 asunnonsaantihakemusta, joiden takana oli perheet yhteenlaskien noin 8200 asunnontarvitsijaa.

Vuonna 1947 viranomaiset olivat välittäneet tuhatkunta asuntoa, näistä lähes puolet hellahuoneita. Nuorillakin oli vaikeaa; kaupungin asuntojonoon kuului 919 nuorta paria.

Tammikuussa 1948 kohistiin julkisuudessakin Valpon pidättämien virolaisten kohtalosta. Lehtemme kertoi tammikuun 18. päivänä, että Neuvostoliitto oli marraskuun 25. päivänä jättänyt suullisen nootin ja vaatinut nimeltä mainittujen pidätettyjen neuvostokansalaisten palauttamista.

Kyse oli monessa tapauksessa saksalaisia paenneista virolaismiehistä, jotka olivat joutuneet Suomen armeijaan. Venäläisten silmissä miehet olivat rikollisia ja maanpetoksellisia suostuttuaan sodan aikana yhteistyöhön vihollisen kanssa.

Lehtemme mukaan pidätettyjä oli viisitoista, myöhemmissä tutkimuksissa puhutaan paristakymmenestä miehestä. Tammikuun 23. päivänä Vainikkalaan rahdattiin vankivaunussa luovutettavaksi lopulta 30 miestä, joukkoon kuului myös palautettavia sotavankeja.

Suomen hallitus rohkeni puolustaa venäläisille luovutettuja, joilla ei ollut Suomessa sodan aikana muuta vaihtoehtoa kuin sotapalvelus.

Vangit tekivät epätoivoisia pakoyrityksiä sekä vankilasta Helsingissä että junasta. TS kertoi myös ennen Vainikkalaa sattuneesta välikohtauksesta. Maaseutuasemalla vankivaunun ulkopuolella laulettiin Viron kansallislaulua. Valpo avasi tulen äänen suuntaan pimeään yöhön. Laulu loppui.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.