Pääkirjoitus 18.1.1998
Ajonopeuksien valvonta ei auta, ellei riskikuljettajia saada kuriin

Poliisi on aloittanut ajonopeuksien tehostetun valvonnan maanteillä. Runsaan viikon ajan autoilijoiden edesottamuksia seurataan tavallista kärkkäämmällä kädellä. Poliisin lähes koko liikenevä miehistö ja kalusto on jalkautettu soveltamaan uutta suositusta alennetuista puuttumisrajoista.

Rikesakko napsahtaa nyt aikaisempaa herkemmin. Kun näihin asti rajana on ollut sallitun nopeuden ylittäminen enintään 15 kilometrillä tunnissa, vastedes rangaistus voidaan määrätä pari pykälää alemmista nopeuksista. Tarkoituksena on yhtenäistää valvontakäytäntöä ja saada todelliset nopeudet lähemmäksi tiekohtaisia rajoituksia.

Massiivinen nopeuden valvontaisku on suomalaisittain tuttua liikenneturvallisuuden edistämistä. Meillä on aina uskottu yleiseen ja yhtäläiseen kuriin, rajoituksiin ja rangaistuksiin, jotka lankeavat kuin manulle illallinen.

Lähempää riskianalyysiä tärkeämpää on saada tienkäyttäjät noudattamaan tasapäisesti sääntöjä. Kontrollin keinot ovat sen mukaiset. Tiepuolessa jököttävä automaattinen valvontakamera kohtelee yhtä objektiivisesti kaikkia-etenkin niitä jotka eivät ole oppineet tolpan kohdalla hidastamaan vauhtia.

Orastavaa liikennepoliittista uudelleen ajattelua ilmentävät vuoden 1996 tieliikennelain ja ajokorttiasetuksen muutokset. Niiden nojalla moottoriajoneuvon kuljettaja voidaan määrätä ajokieltoon entistä herkemmin. Ajokortti on vaarassa joutua hyllylle, jos vuoden aikana on jäänyt kiinni kolmesta tai kahden vuoden aikana neljästä liikennerikkomuksesta.

Ollaan kiristyneen säännöstön porrastuksesta mitä mieltä tahansa, niiden taustalla on sinällään terve oivallus. Huomio pyritään kiinnittämään liikenteen todellisiin riskiryhmiin.

Tutkimustietoon pohjaavien arvioiden mukaan Suomen 2,4 miljoonan ajokortin haltijan joukossa on vähintään 50000 yleiseen liikenteeseen huonosti sopeutuvaa ratinpyörittäjää. Näiden lisäksi ongelmakuljettajiksi erottuvat rattijuopot, nuoret miehet, vanhukset ja juuri ajokortin saaneet.

Riskiryhmien käyttäytymiseen näyttää kasautuvan enin osa suomalaisen tieliikenteen vaaroista ja ongelmista. Vakaviin onnettomuuksiin syyllistyvillä on Liikenneturvan selvitysten mukaan tilillään yli kaksi kertaa enemmän liikennerikkomuksia kuin syyttömillä osapuolilla.

Tieltä suistujat ovat tyypillisesti riskikuljettajia, joita luonnehtii äkkipikaisuus, impulsiivisuus ja lyhytjänteisyys. Heidän on vaikea hillitä itseään ja ajohalujaan. He ovat innokkaimpia autoilijoita, usein nuoria, vasta ajoluvan saaneita tai kohutun iskelmätähden kaltaisia liikennekurin uhmaajia, jotka vähät piittaavat kiinni jäämisen tai rangaistuksen uhasta.

Riskien kasautuminen pätee myös liikennejuopumukseen. Joka neljännessä kuolonkolarissa on mukana rattijuoppo. Noin joka viides turman aiheuttaneista rattijuopoista on puolestaan uusija ja ajokortiton. Yhteinen piirre on myös tapa käyttää alkoholia usein ja humalahakuisesti.

Liikenneturvallisuuden kannalta oleellista olisi puuttua näiden riskiyksilöiden ja -ryhmien käyttäytymiseen. Yleisehkäisevän kontrollin sijasta tarvittaisiin täsmätoimia ja valikoivaa valvontaa.

Valitettavasti poliisitoimen määrärahat eivät operatiivisessa toiminnassa anna paljon liikkumavaraa. Sitä suuremmalla syyllä pitäisi pohtia, onko liikenneturvallisuuden strategia nykyisellään painotuksiltaan oikea.