Älyllistä laiskuutta

Tuo oli tumma maammon marja / syntymässä säikähtänyt, / näki kauhut kaikkialla, / halut pahat havaitsi, / ei hyviä ensinkänä.

Oheinen Eino Leinon runo tuli hakematta mieleeni lukiessani Arvi Auvisen (TS 6.1.) monitasoista vuodatusta fasismin eri muodoista.

Opiskelevan nuorison ihanteellisuus on kautta aikain toiminut käynnistävänä voimana yhteiskunnallisissa muutoksissa. Nykyisin tiedon runsas ja hyvä saatavuus antavat sen kriittiselle tutkijalle aiempaa paremmat mahdollisuudet muodostaa maailmankuvansa ja ihanteensa.

Keinot näiden toteuttamiseksi kuuluvat etiikan ja arvostuksien piiriin: kuinka pitkälle olemme valmiit menemään saadaksemme ihanteemme toteutumaan - ja toteutuvatko ne todella silloin?

Ihmisten luokitteleminen ja leimaaminen, jolla välttää todellisten vaikuttimien ja pyrkimysten selvittäminen, on älyllistä laiskuutta. Sitä on myös rohkeasti ja vastuullisesti ihanteidensa mukaan eläneen vanhan kenraalin halventaminen.

Eero Leinonen
Aura