Pääkirjoitus 16.1.1998
Keinot käymässä vähiin
palolakon lopettamiseksi

Jo lähes seitsemän viikkoa kestäneen palomieslakon loppumisesta ei ole vielä merkkiäkään. Viime viikolla tehdyn tuloksettoman välitysesityksen jälkeen osapuolten näkemyksissä ei ole tapahtunut lähentymistä. Sen sijaan sitkeä lakko on synnyttämässä hämminkiä keskusjärjestötasolla, spekulointia kunnissa pelastuslaitosten liikakapasiteetista ja sisäministeriössä mielipiteitä lakko-oikeuden rajoittamisesta.

Valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen välitysesitys, joka tarjosi palomiehille kunniallista ulospääsytietä lakosta, tuli tyrmätyksi STTK:laisessa Suomen palomiesliittoa Spalia edustavassa kattojärjestö Setelissä hävyttömin huomautuksin .

Palomiehet tavoittelivat jo alun alkaen mahdottomuuksia vaatiessaan muun muassa eläkeikänsä alentamista, eikä pitkäksi venynyt lakkokaan näytä tuoneen uutta järkeä tavoitteisiin. Sen paremmin valtakunnansovittelijalla kuin kuntatyönantajallakaan ei ole välitöntä mahdollisuutta puuttua eläkekysymyksiin, sillä niistä päättäminen kuuluu eduskunnalle. Tätä näkemystä palomiesten jääräpäinen järjestöjohto ei ole kypsynyt hyväksymään.

Palomieslakko on jo jatkunut niin kauan, että tilastollisesti suuronnettomuuksien todennäköisyys kasvaa nopeasti. Kansalaisten lisääntynyt varovaisuus ja huolellisuus tulenkäsittelyssä on tähän saakka säästänyt pelastustehtävien arkirutiineissa uuvuksiin saakka itsensä puurtaneet pelastuslaitosten johtoportaan jäsenet suurilta katastrofeilta. Varovaisuus ja hyvä tuuri eivät voi jatkua loputtomiin, vaikka lakko näköjään voikin.

Varsinkin Helsingissä mutta myös eräillä muilla paikkakunnilla on ryhdytty pohtimaan, onko kunnallinen palo- ja pelastustoimi suuresti ylimitoitettu, kun vähäiselläkin miesmäärällä näköjään pärjätään kohtuullisesti.

Tällaiset pohdinnat ovat ymmärrettäviä, mutta hätäisiä johtopäätöksiä on syytä välttää.

Sisäministeri Jan-Erik Enestamin hermostuminen tilanteeseen purkautui ehdotukseen lakko-oikeuden rajoittamisesta, ja sai heti niskaansa STTK:n hallituksen sähäkän vastalauseen. Esa Swanljungin johtamassa keskusjärjestössä olisi kuitenkin jo aika palomieslakon takia ryhtyä muuhunkin kuin vain lakko-oikeuden puolustamiseen. STTK on jättänyt palomieslakon lopettamisponnistelut luvattoman heikolle pohjalle, kun se itse on pysytellyt täysin sivussa. Setelistä on tullut kiusallinen riippa keskusjärjestön kaulaan.

Palomiesten ja heidän kuntatyönantajansa välille sovunrakentajaksi kenties tarvitaan myös Paavo Lipposen hallitusta, jos valmista ei ala vähitellen tulla.

Mitään kovin tehokkaita keinoja palomieslakon lopettamiseksi tuskin on käytettävissä. Erityisporkkanoiden tarjoileminen palomiehille olisi epäreilua sitä suurta enemmistöä kohtaan, joka on kaksivuotisen tulosopimuksen nurkumatta hyväksynyt.

Sovittelutoimen uskottavuuden kannalta on tärkeää varautua huolellisesti myös siihen, että Saloniuksen toimiston ovella ovat suurella todennäköisyydellä pian myös sairaala- ja terveyskeskuslääkärit sekä käräjätuomarit. Näiden tuposopimuksen ulkopuolelle jättäytyneiden akavalaisten ryhmien vaatimukset ovat hyvinkin palomiesten epärealististen tavoitteiden luokkaa.