Kirjoittajavieras -kolumni
Olavi Ala-Nissilä:
Uutta sisältöä
talouspolitiikkaan

Talouden tila on vakautunut, mutta rakenteelliset ongelmat eivät ole poistuneet. Rakenteellinen työttömyys, kasvava valtionvelka ja raskas ansiotuloverotus muodostavat edelleen vaikean ongelmakehän. Ongelmiin liittyy yhteiskunnallinen polarisoituminen ja kasvava muuttoliike.

Rahatalouden olojen integroituminen toisaalta rajoittaa talouspolitiikan keinovalikoimia ja toisaalta asettaa talouspolitiikalle lisävaatimuksia. Todennäköinen yhteisvaluuttaan siirtyminen muuttaa talouspolitiikan asetelmia perustavaa laatua olevalla tavalla. Samanaikainen talouden kansainvälistyminen eli globalisoituminen yhdentää ja kansainvälistää edelleen markkinoita.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jukka Pekkarinen on ehdottanut, että Suomeen tarvittaisiin nyt erillinen talousministeriö valmistelemaan julkisen talouden pidemmän ajan linjauksia. Hänen mukaansa vain näin voidaan varmistaa, että voimavarojen jaosta saadaan aikaan kunnon keskustelu ja asiat pystytään panemaan tärkeysjärjestykseen.

Valtiovarainministeriökin on liikkeellä. Valtiovarainministeriön yhteyteen perustetaan taloustieteellinen professorineuvosto. Neuvoston tehtävänä on antaa taloustieteellinen näkökulma talouspolitiikan valmisteluun. Käytäntö virallistaa ne epäviralliset keskustelut, joita valtiovarainministeriö on jo ennestään tavannut käydä kansantaloustieteen professorien kanssa.

Muotoja paljon tärkeämpi on talouspolitiikan sisältö. Ja siihen tarvitaan uudistamista. Harjoitettu vakauttava talouspolitiikka ei nyt riitä. Huonompien suhdanteiden tullessa olemme nykyisellä työttömyystasolla kasvavissa vaikeuksissa.

Rakenteet eivät nyt uudistu. Tulopoliittisen ratkaisun ja valtion talousarvion muodostama kokonaisuus oli sinällään tärkeä, mutta työllisyyden kannalta paha pettymys. Yrittäjien piiristä on todettu, että ainuttakaan yrittäjyyden edellytyksiä edistävää tointa ei kokonaisuuteen sisältynyt.

Esimerkiksi verotuksen osalta etsikkoaika menee hukkaan. Tuloverotuksessa ei tapahdu tänä vuonna mitään ja vuoden 1999 ratkaisut ovat työllisyyden kannalta varsin vaatimattomat. Tuloverotuksen keventäminen voi tapahtua kestävästi juuri työllisyyden ehdoin osana laajempaa uudistusohjelmaa.

Työelämän suhteen tai sosiaaliturvan ja sen rahoituksen osalta ei ole valmisteilla työllistämistä, työllistymistä ja yrittäjyyttä edistäviä ratkaisuja. Sopimista yhteiskunnassamme tarvitaan, mutta sopiminen ei saisi jäykistää päätöksentekoa viime syksynäkin koetulla tavalla. Yhteistyötä tarvitaan, mutta finanssipolitiikka ei voi olla alisteista suoraan tulopolitiikalle.

Uudistuvaan talouspolitiikkaan tarvitaan uusia joustoelementtejä. Nyt synnytettävien puskurirahastojen rooli jää vähäiseksi. On rakennettava tehokkaampia puskureita, joita voivat olla yritysten ja maatilojen parempi omavaraisuus, valtiontalouden riittävä liikkumavara ja ennen kaikkea parempi työllisyys.

Kirjoittaja Olavi Ala-Nissilä on Suomen keskustan kansanedustaja ja pankkivaltuutettu.