Raimo Vahteran Havaintoja-kolumni
Santaa, enemmän Santaa

Erikoisjunalla ja suurella seurueella liikkeellä ollut pakkasukko pistäytyi viime viikolla Rovaniemellä tervehtimässä joulupukkia.

Huipputapaamisen lämmintä ilmapiiriä kuvasi pakkasukon tervehdys: Minä sinua ärakastan. Se oli selvää suomea ja puhetta.

Pakkasukon mukana oli sädehtivä lumikuningatar. Jouluakkaa ei näkynyt, eikä edes Koivuniemen herraa, jolla lasten kiltteyttä vaalitaan.

Ulkoiset puitteet olivat mitä parhaat. Rovaniemi näytti todelliselta joulukaupungilta. Maiseman verhosi parinkymmenen sentin tuore pakkaslumi ja sää oli lauha. Näreetkin näyttivät lumiveistoksilta.

Aurinkoa ei näkynyt, mutta eihän sitä kaamoksen sinisessä hämärässä muutenkaan nähdä.

Napapiirin tämän talven uutuus on Hiljaisuuden puisto. Se on jäätä, lunta ja värivaloja. Tunnelma oli hartaan upea.

Jos Turussakin olisi joulun aikaan piukea pakkanen tai edes riittävän kylmä, Halisten ukoilla ja akoillakin voisi koristella paikkoja. Jää on helposti työstettävää materiaalia ja valoa läpäisevänä se antaa mahdollisuuksia vaikka mihin.

Pakkasukon matkaa on edeltänyt venäläisturistien kasvava invaasio. Määrät ovat edelleen kasvussa.

Asiakaslähtöisen rahantekijän pitäisi näinä aikoina pajattaa venättä ja kylki mutkalla kanniskella kapsäkkejä. Asiakkailla on setelirahaa taskut pullollaan.

Vanhaa asennevammaa ilmenee kuitenkin yllättävän paljon, vaikkei raha haise edes mahorkalle. Nenänvarsikatseella moni tarkastelee tilannetta ja useissa kaupoissa kyltit 'kameravalvonta' ja 'myymälävarkaus on rikos' on käännetty venäjäksi.

Ehkä asenteet pyöristyvät, sillä hallitus pitää lappilaisia nöyränä. Kyläreisutkin harvenevat, kun ei ole varaa kalliiseen bensaan.

Englantilaisia, jotka myös kuuluvat Lapin jouluun, pidetään parempana väkenä. Se ehkä johtuu siitä, että he eivät osaa edes itse kunnolla pukeutua.

Kun ollaan lähdössä kelkalla kairaan, venäläiset lapsetkin tietävät, miten lämpimät asut päälle puetaan. Englantilaisille se on outoa. Kädestä pitää osoittaa, hyvä ettei pukeakin.

Ovat myös havainneet siellä pohjoisessa niitä kuuluisia kulttuurieroja. Kun englantilaisryhmä lähtee johonkin, se on paikalla sovittuun aikaan. Venäläiset tulevat joko varttia ennen tai vartin myöhässä.

Joulupukkihan tunnetaan kansainvälistyvänä aikanamme enemmän Santana kuin pukkina. Napapiirin tuntumaan kaivetaan paraikaa Santakuoppaa, jonne rakennetaan joulu ainainen.

Ensi syksynä valmistuva Santapark-joulumaailma on pelkkää kulkusten ja kassojen kilinää ympäri vuoden. Ikilumi ja jää koristavat näkymiä ja luolan katossa arvattavasti väikkyy iankaikkinen revontuli.

Joulupukkeja ja varttuneempia tonttuja siellä pitää olla riittävästi. Pitkä jonotus vie fiilingin jouluhullultakin.

Lapin kansa keskustelee Lapin Kansassa. Jotakuta vaivasi venäläisturistien rikkaus. Itse vaan pitävät kaikki, eivätkä auta omiaan, kurjuudessa eläviä resupekkoja maanmiehiään.

Niin se on tässä maailmassa. Missä rikkaat köyhiä ajattelevat? Eivät juuri missään.

Jos joku jotakin ajattelee, niin lähtökohta on, että rikkaan törsäys pitää rahan kierrossa ja levittää hyvinvointia. Se riittää.

Eivät Venäjän ökyrikkaat itsekkyydessään muista erotu, ehkä muuten.

Joulun tietämissä Muumimaailmakin sai rutosti julkisuutta. Yhdessä jutussa sillekin haikailtiin ympärivuotista paikkaa.

Ehkäpä Naantalissa pitäisi ottaa oppia Santan luolasta ja louhia Kailo ontoksi ja sijoittaa sinne ikivihreä ja keinoheleä Muumilaakso.

Jos kaikki menee hyvin, ja miksei menisi, Kailon luolasto voitaisiin aikanaan yhdistää merenalaisella tunnelilla Kuparivuoren luolastoon.

Siinä olisi ihmeteltävää japanilaisillekin.

Muuten: Naantali on siitä jännä kaupunki, että poliittiset päättäjät haluavat joukolla kiven sisään.

Siihen on varattu rahaakin kaupungin tämän vuoden budjettiin.

Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.