Suomi 1948 -kolumni:
Yrjö Leino tuomiolla

Suomen kommunistinen sisäministeri Yrjö Leino oli tammikuussa 1948 ankaran toverituomioistuimen tuomittavana sekä Moskovassa että Helsingissä.

Leino oli ollut pitkään ministerinä tärkeällä paikalla, mutta ei ollut onnistunut saamaan maataan esivallankumoukselliseen tilaan; Skdl-kommunistit eivät pystyneet valtaamaan edes työväenliikkeen avainjärjestöjä. Leinon kaatoivat myös Moskovasta Suomeen palanneet terijokelaiset emigrantit ja muut vastustajat Aimo Aaltosen johdolla.

Aviopari Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino lensi joulun 1947 alla Moskovaan ja palasi sieltä erikoiskoneella 11.1.1948. Tuon käynnin aikana Leino ja Kuusinen kutsuttiin Nkp:n politbyroon pääsihteeri Andrei Zhdanovin virkahuoneeseen, jossa olivat paikalla myös Georgi Malenkov sekä Suomesta tullut pääsihteeri Ville Pessi.

Venäläiset syyttivät Leinoa ankarin sanoi uppiniskaisuudesta ja saamattomuudesta. Skdl oli juuri hävinnyt kunnallisvaaleissa, erityisesti Helsingissä ja Turussa. Skdl oli myös hävinnyt Työväen Urheiluliiton vaaleissa ja menettänyt vaikutusvaltansa SAK:ssa.

Zhdanov ilmoitti ryöpytyksen lopuksi - neuvostohallituksen vaatimuksena - että Leinon on erottava Suomen sisäministerin paikalta.

Leinolta kiristettiin vielä lupaus erosta ja määrättiin, että hänen on eronsa jälkeen palattava Neuvostoliittoon.

Yrjö Leinon tiedetään pelänneen henkeään heti tämän poliittisen likvidoinnin jälkeen. Eräiden tietojen mukaan hän pelkäsi, että hänet pudotetaan paluulennolla alas venäläisten lentokoneesta.

Presidentti J.K. Paasikivi, joka oli autuaan tietämätön kommunistien kähinöistä, pani Leinon vielä suden luolaan, yya-valtuuskunnan jäseneksi. Leino pelkäsi tuolla matkalla koko ajan kidnappausta eikä uskaltautunut erilleen muusta valtuuskunnasta.

Helsingissä 13.1. alkaen kokoontunut toverituomioistuin, Skp:n poliittinen jaosto, oli yhtä jyrkillä linjoilla kuin Moskova ja eräänlainen sen toimeenpaneva elin. Leinon erottamista käsiteltiin jo päätettynä asiana, kysymys oli enää käytännön järjestelyistä.

Leino-tragediaan kuului myös, että eräänä poliittisena syyttäjänä esiintyi oma puoliso, Hertta Kuusinen. Kuusinen esitti raskaimmat poliittiset syytökset me-muodossa: emme ole käyttäneet asemiamme hallituksessa vastustajiemme lyömiseksi, emme edes tiedä mitä vastustajamme suunnittelevat. Leino ei ole käyttänyt avainasemaansa vastustajien murskaamiseen tarvittavien tietojen hankkimiseen, olemme harjoittaneet jarrutuspolitiikkaa, emmekä hyökänneet vastustajiamme vastaan hallituksessa.

Leinoa syytettiin myös liian sovittelevasta politiikasta ja siitäkin, että hän ei ole riittävästi tukeutunut joukkoihin eikä anna arvoa joukkotoiminnalle.

Tutkija Lauri Haataja toteaa, että Kuusinen toisti näissä syytteissä Moskovan kannan: Leinon oli erottava, koska hän ei ollut aikaansaanut sellaista poliittista puhdistusta, että Skp:n asema johtavana puolueena olisi vakiintunut. Kun Aimo Aaltonen oli joutunut eroamaan Valtiollisen Poliisin Valpon johdosta, sen toiminta oli jäänyt yksin Leinon vastuulle, joten Leino kaatui myös Valpon tehottomuuteen.

Kuusinen syytti miestään myös muista huonoista ominaisuuksista: luottaa liikaa itseensä eikä anna arvoa toisten mielipiteille. Leino ei ole myöskään kestänyt rappeuttavan porvarillisen seuran vaikutusta, johon hän on virkatehtävissään joutunut. Hän on moraalisesti rappeutunut ja myös juopottelee aika ajoin runsaasti.

Skp:n laajennetun poliittisen jaoston kokous, jossa Yrjö Leino oli mukana, päätti näiden syytösten nojalla erottaa Leinon hallituksesta ja Skp:n sisärenkaasta. Eroamisen ajankohta siirrettiin kuitenkin myöhemmäksi.

Ensinnä oli tilanne vakiinnutettava ja hoidettava yya-sopimus kuntoon. Leino itsekään ei kiirehtinyt lähtöään, joten se lykkääntyi toukokuulle 1948.

Kommunistien avuksi tuli kokoomus, joka teki välikysymyksen vuodelta 1945, jolloin Leino luovutti valvontakomission vaatimat sotarikolliset Neuvostoliitolle. Leino sai eduskunnalta epäluottamuslauseen, mutta erosi vasta presidentti J.K. Paasikiven päätöksellä.

Kirjoittaja on Turun Sanomien toimittaja Veli Junttila.