Päivän pistot -kolumni:
Hassin hassu intuitio

Vihreän liiton valtuuskunta ja eduskuntaryhmä (35+9 eli yhteensä 44 henkilöä) päättävät tänään puolueen kannasta Suomen Emu-jäsenyyteen. Ellei ihmeitä tapahdu - joita politiikassa kylläkin joskus tapahtuu - vihreiden päätös on myönteinen.

Vihreiden puheenjohtaja Satu Hassi aikoo silti äänestää Emua vastaan. Ulkopuolisesta tilanne voi vaikuttaa kummalliselta, mutta vihreiden osalta kysymys on varmaan hyvin luonnollisesta asiasta. Esimerkiksi johtajavaltaisuuden vastustamisesta?

Vihreässä liitossa kuta kuinkin yksimielisesti vaadittu kansanäänestyksen järjestämistä Emusta. Sen sijaan oman puolueen kohdalla päädyttiin tietenkin edustukselliseen päätöksentekoon. Eihän näin tärkeää päätöstä voinut jättää puolueen jäsenistön päätettäväksi.

Ratkaisua on perusteltu sillä, että vihreiden jäsenmäärä on niin pieni (noin tuhat henkeä), ettei se olisi kuitenkaan antanut oikeaa kuvaa puolueen kannattajakunnan kannasta.

Mutta eikö valtuuskunnan ja eduskuntaryhmän muodostama 44 hengen koalitio ole sentään vielä paljon pienempi kuin tuhat jäsentä? Tietääkö se nyt varmasti vaaleissa vaihtelevan kannattajakunnan näkemyksen?

Puheenjohtaja Satu Hassi totesi perjantain aamutelevisiossa, että Euroopan talous- ja rahaliitto Emu on niin monimutkainen asia, että päätös on jokaisella kuitenkin sisäisen intuition, vaiston varassa. Kansanäänestystä puolustaneen Hassin mukaan olisi sitä parempi mitä useamman vaiston varaan päätös perustuisi.

Siis tämän logiikan mukaan mitä vaikeampi asia, sitä asiantuntemattomampi intuitio tehköön ratkaisun! Tällöin puoluejohtajat ja kansanedustajat, politiikan asiantuntijat voivat vetäytyä vastuusta. Jos tehdään tyhmyyksiä, niin tehdään ne yhdessä.

Mutta mihin puoluejohtajia sitten tarvitaan?

Entisenä taistolaisena Hassilla on kyllä kokemusta 1970-luvulta, mihin silloinen sisäinen intuitio hänetkin johdatti. Kohti kommunismia kaikki tosi edistykselliset silloin kilvan riensivät. Siitä oli heillä täysi sisäinen varmuus.

Kun kommunismin taivasta rakennettiin, siinä ei ollut järjellä, asioiden analysoinnilla häiritsevää sijaa.

Tosin EU:n ja Emun helmaan menossakin on varsinkin ns. markkinavoimilla ollut joskus samanlaista, intuitiivista hurmahenkisyyttä. Onneksi yhteiskunnallinen rintamalinja ja keskustelun kirjo on ollut näissä hankkeissa sentään hieman monipuolisempi.

Suomen Emu-jäsenyys ei ole tietenkään ongelmaton. Mutta kun suurin piirtein samat pulmat tulevat vastaamme, vaikka jättäytyisimme Emun ulkopuolellekin, miksi emme menisi mukaan vaikuttamaan - vaikka vähänkin.

Emun vastustajat markkinoivat, että rahaliitto romuttaa hyvinvointivaltion. Yhtä hyvin voi kuitenkin väittää, että vain Emu voi sen pelastaa. Varmaan kumpikaan väite ei ole tarkasti ottaen totta.

Kun varsinkin vihreät korostavat kestävän kehityksen tärkeyttä, tähän tähtäävää politiikkaa voi ainakin periaatteessa pyrkiä toteuttamaan paremmin globaalisesti, Euroopan yhteisvoimin kuin eristäytymällä.

Jos taas pelkälle intuitiolle etsii aineksia, vihreiden myönteiselle päätökselle tulisi riittää se, että Emun kiivaimmat vastustajat löytyvät äärikeskustasta ja kristillisistä.

Paavo Väyrynen on intuition paras mittari. Paavo on aina oikeassa, mutta juuri tämän vuoksi hänen kannanottojaan kannattaa kavahtaa.

Vihreille samoin kuin vasemmistoliitollekin Emu on hallituskysymys. Hallituksessa ei voi olla vain poimimassa rusinoita pullasta.

Tämä koskee erityisesti puheenjohtaja Satu Hassia, joka pyrkii pelaamaan Emu-pelissä hazardia, uhkapeliä, niin kauan kuin se vain on mahdollista. Olisi enemmän kuin hassua, jos Hassi saisi äänestää eduskunnassa Emulle ei, vaikka vihreiden ryhmän enemmistö olisikin Emuun liittymisen kannalla.

Jos puoluejohtaja käyttäytyy kuin harhaileva ohjus miten sattuu - pelkästään oman intuition varassa, mitä virkaa sellaisella poliittisella johtajuudella on?

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.