Toppuuttelua
Karjala-keskusteluun

Eija Loueniva<br />Kirjoittaja huomauttaa, että vaikka Karjalassa voi käydä katsomassa entisiä kotiseutuja, ei suomalaisten pi dä haaveilla rajan siirtämisestä
Eija Loueniva
Kirjoittaja huomauttaa, että vaikka Karjalassa voi käydä katsomassa entisiä kotiseutuja, ei suomalaisten pi dä haaveilla rajan siirtämisestä

Nyt kun Suomi on EU:n jäsen, Suomen presidentti, iäkäs historian professori ja Karjalan Liiton toiminnanjohtaja ovat lähteneet uhoamaan ja hosumaan ns. Karjala-kysymyksessä - hämmentävällä tavalla.

Tietysti Pariisin rauhansopimuksen jälkeen Saksa on yhdistynyt ja Baltia itsenäistynyt sekä Neuvostoliitto hajonnut sekä sen satelliitit liittyneet länsiblokkiin, mutta siitä huolimatta Karjala ei välttämättä kuulu em. sarjaan. Karjalan raaka-ainevarat eivät ole niin suuret, että velkaisen Suomen kannattaisi niitä himoita, kun se samalla saisi työttömyyskortistoonsa kaksinkertaisen määrän nykyiseen verrattuna työttömiä ja sosiaaliavun varassa eläviä venäläisiä ja karjalaisia.

Väkisin ei myöskään Karjalaa Venäjältä oteta. Heikkokin suurvalta on arvaamaton. 80000 suomalaista jäi viime sodissa Karjalan korpiin kaatuneina ja sota hävittiin. Ja vaivalla luotiin Paasikiven-Kekkosen linja.

Nyt Suomi tarvitsee vastuuntuntoisia poliitikkoja ja maltillisia upseereja pitämään ns. Karjala-hullut kurissa. Viipuria voi käydä katsomassa ja rajakauppaa edistää, mutta rajojen siirtäminen on vaarallista seikkailupolitiikkaa. Tämmöinen kansalliskiihko on ehkä kompensaatiota siitä, kun suomalaiset katsovat voimattomina, kuinka etelä- ja länsirajan yli virtaa maahanmuuttajia eurodirektiivien pakolaiskiintiöiden nimissä.

Timo Saarniemi
Turku