Arvioita menneestä ja tulevasta

Hallituksen toiminnalle on ollut tyypillistä purkaa hyviksi koettuja ja kansalaisten turvallisuutta varmistavia järjestelmiä. Voidaan todeta, että hallitus on hylännyt kaksi keskeistä suomalaisen politiikan periaatetta: Se ei halua turvata kansalaisten tasa-arvoa. Se ei pidä kiinni siitä, että valtion on oltava heikoimpien puolella. Näistä periaatteista luopumisen vuoksi kansalaisryhmien välinen kahtiajako on alkanut kärjistyä.

Rankimmin tämän ovat mielestäni kokeneet sairaat ihmiset. Sairausajan minimipäiväraha on käytännössä poistettu, mikä on saattanut tulottomat ja pienituloiset ihmiset tukaliin tilanteisiin sairauden kohdatessa. Erityisesti vähävaraisten käyttämiä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja on heikennetty ja asiakkaiden rahoitusosuudet ovat kasvaneet.

Myös pitkäaikaistyöttömien köyhyys on lisääntynyt. Yhä useampi joutuu turvautumaan sosiaalitoimistojen, kirkon tai vapaaehtoisjärjestöjen apuun. Tänä vuonna heikennetään toimeentulotukea, mistä kärsivät eniten työttömät lapsiperheet. Sivistysyhteiskuntaan kuitenkin kuuluu vähimmäisvaatimuksena, että valtio ja kunnat ensisijaisesti vastaavat kansalaisten perustoimeentulon turvaamisesta.

Lapsiperheiden taloutta on kiristetty vaalikauden aikana mm. leikkaamalla lapsilisiä ja kotihoidontukea. Päivähoidon maksu-uudistus nosti monien pieni- ja keskituloisten perheiden maksuja. Kaikki hallituksen perhepoliittiset leikkaukset ovat iskeneet lujimmin monilapsisiin perheisiin. Hämmästyttävintä on ollut kuulla, että sosiaalisektorista vastaava ministeri pitää lasten kotihoidontukea tarpeettomana.

Eläkepolitiikassa hallitus on tehnyt virheitä. Se on poistanut kansaneläkkeen pohjaosan. Toinen iso muutos on päätös taitetusta eläkeindeksistä. Se saattaa ikääntyvät eläkeläiset tulokehityksessä heikompaan asemaan. Vastoin aikaisempaa eduskunnan yksimielistä kannanottoa ylimääräistä sairausvakuutusmaksua ei tänä vuonna alennetakaan riittävästi.

Lisäksi hallitus on suurilla valtionosuuksien leikkauksilla vaikeuttanut kuntien peruspalvelujen järjestämistä. Nämä ovat tärkeimpiä heikoimmassa asemassa oleville vähävaraisille ihmisille, jotka apua tarvitessaan turvautuisivat ensisijaisesti kunnallisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Mainitsen lyhyesti muutamia korjausta vaativia asioita. Perusturvaetuuksia, mm. työttömyysturvaa ja työmarkkinatukea tulee korottaa ja huolehtia indeksitarkistuksen tekemisestä. Lapsiperheitä on kohdeltava oikeudenmukaisesti. Lasten kotihoidontuen alasajaminen on ehdottomasti estettävä ja päivähoitomaksu-uudistuksen epäkohdat korjattava pikaisesti huojentamalla monilapsisten sekä pieni- ja keskituloisten perheiden maksuja. Eläkeläisten ylimääräistä sairausvakuutusmaksua on alennettava yhdellä pennillä veroäyriä kohti niin kuin eduskunta vuosi sitten yksimielisesti edellytti. Kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava riittävien voimavarojen avulla. Valtio ei enää jatkossa saa siirtää lisää kustannusvastuuta kuntien harteille.

Kirjoittaja on halikkolainen kansanedustaja (kesk)