Koulutustuesta paljon porua,
mutta toistaiseksi vähän villoja

Työministeri Liisa Jaakonsaari sanoo olevansa valtavan innostunut uudesta työttömien koulutustukijärjestelm ästä.
Työministeri Liisa Jaakonsaari sanoo olevansa valtavan innostunut uudesta työttömien koulutustukijärjestelm ästä.

Työttömyysturvan menoleikkauksista kehkeytyi vuoden 1996 keväällä kiivas kiistely, joka suisti Suomen yleislakon partaalle. Voimatoimilla uhanneet SAK ja STTK tyynnytettiin lupauksella uudenlaisesta työttömien koulutustuesta. Nyt, kun järjestelmä on ollut vajaa puoli vuotta käytössä, huomataan, että paljosta porusta on syntynyt kovin vähän villoja.

Koulutusvakuutukseksi ristityn tukijärjestelmän ensimmäinen vaihe käynnistyi elokuun alussa. Viidessä kuukaudessa sitä on käyttänyt hyväkseen vain vajaa tuhat maan runsaasta 100 000 pitkäaikaistyöttömästä. Valtion budjettiin varatuista 300 miljoonasta markasta on jäänyt käyttämättä 290 miljoonaa.

Resurssit mitoitettiin ennakkoon niin, että koulutuksen olisi voinut tänä vuonna aloittaa 4000 ja ensi vuonna samoin 4000 pitkään työttömänä ollutta. Koulutustuki on peruspäivärahan tai työmarkkinatuen suuruista, eikä se kuluta työttömyysturvan 500 päivän enimmäisaikaa.

Työministeri Liisa Jaakonsaari myöntää, ettei kaikki ole mennyt niin kuin toivottiin (TS 28.12.). Syitä hän luettelee lukuisia: laki tuli kevään yhteishakua ajatellen liian myöhään, koulutuksen ehdot ovat liian tiukat, oppilaitokset ovat suhtautuneet asiaan turhan penseästi, eikä pitkäaikaistyöttömät itsekään tunnu enää oikein uskovan kouluttautumisen voimaan.

Aivan yllätyksenä ongelmien ei pitäisi tulla. Ne olivat ilmassa jo siinä vaiheessa, kun kaksijäseninen selvitysryhmä, Tuulikki Petäjäniemi ja Kalevi Kivistö, viime tammikuussa jätti pikatahtia uudistuksesta työstämänsä esityksen.

Ehdotettua järjestelmää moitittiin kalliiksi ja byrokraattiseksi. Työnantajien mielestä aikuiskoulutuksen ja työttömyysturvan yhteen sovittaminen oli keinotekoista koplausta. Palkansaajien etujärjestöjä ärsytti mahdollisuus, että koulutusvakuutusta ruvetaan rahoittamaan ansiosidonnaista turvaa porrastamalla.

Uuden koulutustuen käytännön valmistelua on kitkaistanut ministeriöiden välinen kissanhännän veto. Erityisesti opetus- ja työministeriön kerrotaan käyneen lievää ankarampaa taistelua omista koulutusalueistaan.

Jaakonsaari tuntuu pitävän kitkoja järjestelmäuudistuksen normaaleina tökkimisinä, joista selvitään, kunhan reformin kakkosvaihe ensi vuoden elokuussa starttaa. Silloin koulutuksen ehdot lievenevät niin, että tuen piiriin pääsevät käytännöllisesti katsoen kaikki työttömät.

Työministeri sanoo olevansa uudesta järjestelmästä valtavan innostunut. Valitettavasti se ei taida riitää. Pitäisi saada myös työttömät innostumaan.

On tietysti monta selitystä sille, miksi suhteellisen hyvin ehdoin ja eduin tarjottu koulutus ei kiinnosta. Osa pitkäaikaistyöttömistä on jo henkisesti menetettyä väkeä, toiset torjuvat vaihtoehdon silkkaa mukavuuden haluaan. Paljon on joukossa kuitenkin myös niitä, jotka ovat kokemuksesta huomanneet, ettei kursseilla istumisesta ole apua olennaisimpaan ongelmaan, puuttuvan työpaikan saantiin.

Vaikka koulun penkki on periaatteessa aina parempi vaihtoehto kuin joutenolo, instituutiona koulutuksen uskottavuus riippuu siitä, miten se parantaa työhön sijoittumisen mahdollisuuksia.

Tämä on kova haaste niin uudelle koulutusvakuutukselle kuin kaikelle työvoimapoliittiselle koulutukselle, jonka organisoijana Suomi on määrän puolesta EU:n kärkimaita.