Kirjoittajavieras Mauri Salo
Arveluttavia Emu-ratkaisuja

Valtion ensi vuoden budjetin valmistelu jäi hieman kesken sen johdosta, että verolakien käsittelyä siirrettiin siksi, kunnes oli nähtävissä kattavan työehtosopimuksen syntyminen. Menettelytapana tämä on arveluttava, koska hallituksen esityksen eduskunnalle on oltava kokonaisvaltainen eikä niin, että parlamentin ulkopuoliset voimat, tässä tapauksessa työmarkkinajärjestöt, voivat sanella budjetin lopullisen sisällön.

Tupo-neuvottelujen yksi merkittävä osa-alue oli Emu-puskurit. SAK halusi luoda Emu-tilanteessa suhdannevaihtelujen torjumiseksi puskurirahastomallin. Syntyneellä rahastolla on tarkoitus lievittää suhdannenotkahduksen vaikutusta palkansaajaosapuoleen. Neuvottelutuloksena osapuolet päätyivät noin viiden miljardin markan rahastomalliin, joka olisi kartutettu vuoteen 2005 mennessä.

Viisi miljardia on paljon rahaa, mutta jos palautetaan mieliin valtion taloudellinen tila vuonna 1991, jolloin valtion velka oli 50 miljardia ja vuoden 1997 lopussa lähes 450 miljardia, voimme todeta, että taloudellisen taantuman hoitoon on käytetty 400 miljardia markkaa rahaa ja työttömiä on edelleen puoli miljoonaa. Tästä voi vain vetää sen johtopäätöksen, että syntynyt Emu-puskuriratkaisu on silmänlumetta suhteessa työntekijäpuoleen. Se on näennäisratkaisu, jolla ostettiin työntekijäjärjestöjen hyväksyntä hallituksen Emu-hankkeelle.

Seuraavat työehtosopimusneuvottelut käydään täysin uudessa ympäristössä, jossa voidaan suoraan verrata esimerkiksi suomalaisen ja espanjalaisen työn ja tavaroiden hintoja. Koska EU:n perussopimuksessa todetaan, että siellä tuotetaan, missä on edullisinta tuottaa ja kilpailua vääristäviä kansallisia tukia EU ei salli maksettavan, ollaan tilanteessa, jossa suomalainen teollisuus ja toisaalta työntekijä ovat suurennuslasin alla. Kansainväliset omistajatahot siirtävät teollisen tuotannon sinne, missä sijoitetulle pääomalle saa parhaan tuoton.

Tähän asti Suomen ammattiyhdistysliike on voinut käydä valtiovallan kanssa neuvotteluja. Jos työnantajapuolelta ei ole löytynyt riittävästi palkankorotusvaraa, on verotus otettu avuksi. Jatkossakin valtion liikkumavara verotuksessa on minimaalinen. Kun vastassa on koko unionin sisämarkkinakenttä, on suomalaisen työntekijän pakko sopeutua puskureista huolimatta jopa palkanalennuksiin, sillä nousukausi ei ole loputon.

Voidaanko Emun kaltaisia laajoja poliittisia päätöksiä viedä läpi vain hallituksen toimesta eduskuntaa kuulematta? Oma käsitykseni on, että viimeistään nyt eduskunnan olisi voitava päättää hankkeen eteenpäin viemisestä. Varsinkin kun yleisesti on todettu, että Emu on poliittinen eikä taloudellinen hanke. Jotta hanketta viedään eteenpäin, on sen toteuttamiselle saatava eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksen edellyttämä enemmistö. Äänestystulosta jälkeen päin arvioiden voidaan sitten osoittaa, ketkä ovat olleet oikeassa ja ketkä ovat olleet luovuttamassa SAK:n ja muutakin päätäntävaltaa ulkopuolisten käsiin.

Toimitusjohtaja Mauri Salo on Someron kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Someron Yrittäjien puheenjohtaja.