Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Park Victory upposi

Park Victory, jonka öljyriskistä ja -pumppauksista on viime vuosina kirjoitettu metrikaupalla, upposi 50 vuotta sitten, jouluyönä 1947 Utön edustalla.

Joulunpyhien takia TS kertoi murhenäytelmästä, haaksirikosta ja kymmenen merimiehen kuolemasta, vasta 28. päivän lehdessä. Merihädästä pelastettu 38 hengen miehistö oli saapunut Turkuun jo tapanin iltapäivällä, jolloin heitä sai myös haastatella retkeilymajaan järjestetyssä majapaikassa.

Lehtemme uutisen mukaan Pohjois-Amerikasta Helsinkiin kivihiililastissa tulossa ollut 9000 tonnin vetoinen laiva Park Victory oli saapumassa Utön reittiä Suomeen. Kovanlaisessa lumimyrskyssä laiva ankkuroi Lillharunin läheisyyteen odottamaan sään asettumista. Kalliopohjalla laivan ankkurit eivät kuitenkaan pitäneet, vaan laiva ajautui kello 0.45 vaiheilla karille, katkesi ja tuhoutui kokonaan. Laivan miehistö ajautui lähistölle eri kallioluodoille.

Jouluyön pimeydessä lumimyrskyn raivotessa taisteli Utön vesillä viisikymmentä miestä elämästä ja kuolemasta. Kahdessakymmenessä minuutissa uppoavan laivan miehistö jäi noidankattilana kuohuvan meren armoille pilkkosen pimeässä yössä ja sokaisevassa lumimyrskyssä. Pelastus tuli vasta aamun valjetessa viiden, kuuden tunnin ankaran taistelun jälkeen, mutta silloin olivat jo monen voimat loppuneet ja kuolema oli vapauttanut heidät enemmistä taisteluista. Useat olivat kuoleman rajamailla ja muutkin erittäin heikossa kunnossa.

Laiva oli iltahämärissä Utössä saanut varustamoltaan määräyksen purjehtia Turun sijasta Helsinkiin. Kapteeni A.L. Zepp ja luotsi Nestor Lindström olivat päätyneet siihen, että laiva ankkuroi Utön edustalle odottamaan aamun valkenemista. Sää oli tällöin erittäin hyvä, mutta kapteenista tuntui miellyttävämmältä sivuuttaa Jussarön ja Gråharanin välinen miinanraivausalue päivänvalossa.

Tuuli kuitenkin koveni klo 22 lähtien ja laiva alkoi heittelehtiä. Ensimmäinen kova isku karille kestettiin, mutta kello 2.15 laivan vasen keskiosa iski rajusti karille ja iskut toistuivat.

Laiva upposi nopeasti: miehistö oli sitä ennen saanut suurin vaivoin pelastusveneet vesille. Konehuoneen miehistö - suuri vuoto oli alkanut konehuoneesta - oli TS:n uutisen mukaan noussut kannelle ja juossut pakokauhuisena mereen.

Lehtemme uutisen mukaan pelastustöihin päästiin kaksi tuntia onnettomuuden jälkeen noin kello 4.30. Pitkän ja vaikean operaation aikana miehet poimittiin luodoilta ja veneistä ja vietiin Utön linnakkeelle. Useimmat virkosivat jo joulupäivänä ja lähtivät ulos kävelemään. Silloin he saivat nauttia saaristoasukkaiden vieraanvaraisuutta; monet miehistä kutsuttiin koteihin joulunviettoon.

Miehet kutsuttiin saunaankin, mutta vain harva uskaltautui. TS kertoi, että useimmat olivat amerikkalaisia, joukossa monta neekeriä, jotka eivät ole koskaan nähneetkään saunaa.

Miehistö oli puettu linnakkeen sotilasvarusteisiin, lämpimiin uniformuihin ja karvalakkeihin. Tässä asussa pelastuneet olivat tapanina Turussakin, jolloin varsinkin neekerit näyttivät suomalaisessa sotilasasussa hieman lystikkäiltä.

Lehtemme kertoi mustista haaksirikkoisista myös sen, että pahimman järkytyksen kokivat neekerit, joiden herkkä mieli vei heiltä kokonaan tasapainon.

Traagista on myös se. että haaksirikko vei suomalaislapsille tarkoitetut joululahjat. Miehistö oli ennen lähtöään kerännyt 150 dollarin kolehdin, jolla oli ostettu mm. villasukkia ja karamelleillä täytettyjä joulupukin sukkia. Miehistön tarkoituksena oli viettää joulujuhla ensimmäisessä suomalaisessa satamassa ja kutsua sinne lapsia huoltajineen, noin 60 henkeä. Vieraille aiottiin tarjota jouluateria ja laivaan oli järjestetty joulukuusikin.

Park Victoryn ympäristöuhasta on puhuttu viime vuosina paljon ja se on edelleen ajankohtainen, sillä viime kesänä hylyssä arvioitiin olevan vielä 500 tonnia öljyä. 50 vuotta sitten ei ympäristöuhasta puhuttu mitään. Lehtemme ensimmäisessä haaksirikkouutisessa pohdittiin vain laivan hiililastin pelastamisesta, joka voi tapahtua aikaisintaan keväällä. Utön luotsivanhin Magnus Brunströmin mukaan alus oli 15-16 metrin syvyydessä.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.