PÄÄKIRJOITUS MAANANTAINA 22. 12. 1997
Islamilaisuudella on
vähintään kahdet kasvot

Länsimaiset arviot islamilaisuudesta perustuvat joskus kaavamaisiin yleistyksiin.
Länsimaiset arviot islamilaisuudesta perustuvat joskus kaavamaisiin yleistyksiin.

Viikonvaihteen kansainväliset uutiset sisälsivät jälleen islamilaisuuteen liittyviä yksityiskohtia, joiden lähestyminen edellyttää eurooppalaisilta tarkkailijoilta muslimimaailman kiihkotonta ja monipuolista arviointia. Algeriasta kantautui taas tietoja yhä uusista väkivaltaisuuksista. Samaan aikaan tshetshenialainen sissijohtaja vaati kuolemantuomiota Venäjän presidentille; ajatuksen esittäjä vetosi islamilaiseen lakiin.

Peruslähtökohta islamilaisesta maailmasta tulevien kielteisten uutisten tarkastelussa on luonnollisesti se, että veritekoja ei voi hyväksyä eikä puolustella missään olosuhteissa. Mutta toinen peruslähtökohta on yhtä päivänselvä: eurooppalaisten - ja vaikkapa amerikkalaisten - on pystyttävä kysymään, onko kaikki vetoaminen muslimilakiin aitoa islamilaisuutta ja onko islamilla myös tyystin toisenlaiset kasvot.

Kuvaavaa on, että esimerkiksi Euroopassa asuva muslimiväestö tulee sangen monenlaisista taustoista. Saksan islamilaisten enemmistö on kotoisin Turkista, Ranskan Algeriasta, Britannian Intian niemimaalta - ja Suomen Somaliasta. Alankomaissa puolestaan on pohjoisafrikkalaisten ja turkkilaisten lisäksi paljon Indonesiasta ja Surinamista tulleita muslimeja.

Itäisen Keski-Euroopan muslimit taas eivät yleensä ole viime vuosikymmeninä sinne muuttaneita siirtolaisia; tilanne maanosamme itäisessä osassa onkin toisenlainen kuin läntisessä.

Jos islamin jumalallisen lain nimeen vannominen johtaa fundamentalistiseen suvaitsemattomuuteen, opin seuraukset eivät ole hyväksyttäviä. Mutta ulkopuolisen kriittisyys johtaa harhaiseen asenteeseen silloin, jos koko islamilainen kulttuuriperinne - islam sinänsä - leimataan vaaralliseksi ja länttä horjuttavaksi uhkatekijäksi.

Monet modernia islamilaisuutta edustavat ajattelijat tähdentävät, että aidon ja alkuperäisen islamilaisuuden perustalle voi rakentua demokraattinen, suvaitsevainen ja moniarvoinen yhteiskunta, joka kunnioittaa yksilön oikeuksia. Näiden näköalojen tukeminen on luonnollisesti myös lännen etujen mukaista. Tuomittavaa on sen sijaan ääri-islamilaiseen fundamentalismiin eli islamismiin perustuva toiminta, olipa sen sosiaalinen kaikupohja millainen tahansa.

Islam puhuttaa. Siitä puhumisen tulisi kuitenkin aina perustua vankkaan asiatietoon, ei ulkopuolisuudesta kumpuaviin ennakkoluuloihin. Eriytyneeseen arviointiin johtavan tiedon kartuttamisessa riittää vielä viljalti työsarkaa sekä valtioiden johdossa että ruohonjuuritasolla.