Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni:
Lasten ehdoilla

Aamuja kaksi ja olemme joulussa, kristikunnan suurimmassa juhlassa. Juhla on myös lasten, heidän, joiden asemassa on vielä paljon parantamisen varaa kuten Tasavallan Presidentin puoliso, rouva Eeva Ahtisaari painottaa tänään haastattelussamme.

Hyvinvoinnistamme ja kattavasta sosiaaliturvaverkosta huolimatta suomalaisetkin lapset ovat liian usein väliinputoajia. On käsittämätöntä, että yhteiskunnassa riittää rahaa turhiltakin tuntuviin tarkoituksiin, mutta keskoskaappeja sairaaloihin joudutaan hankkimaan kansalaiskeräysten avulla. Hyväntekeväisyyskeräykset ja järjestöt paikkaavat niitä aukkoja, jotka verorahojen kymmenet miljardit vieläkin jättävät tyhjiksi.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistön peräänkuuluttamaa arvokeskustelua tarvitaan siis kipeästi useammassakin mielessä. Vantaan käräjäoikeuden muutama viikko sitten parillekymmenelle nuorukaiselle junien, seinien ja aitojen töhrimisestä tuomitsemat rangaistukset ja satojentuhansien markkojen vahingonkorvaukset kirvoittivat pari yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan suunnittelijaa kyselemään julkisesti yhteiskuntasuunnittelun perään.

Ilkka Sumu ja Keijo Rahkonen kiinnittivät huomiota rakennuslainsäädännön jäykkyyksiin, jotka ylläpitävät nuorison rangaistus- ja vankilaputkea. Yhteiskunta kuvittelee, että lapsista on huolehdittu, kun pienimmille on osoitettu suunnitelmien mukaiset hiekkalaatikoiden, keinujen ja pömpeleiden rakennusluvat. Nuorison valitukset omien tilojen saamiseksi hoidetaan kaupungeissa riittämättömillä kerhohuoneistoilla.

Hiekkalaatikoista ulos lähteneiden nuorten vaihtoehdot jäävät vähäisiksi, jos urheilu ei kiinnosta tai vanhemmilla ei ole varaa kuljettaa ja kustantaa heitä erikoisharrastusten kuten musiikkiopintojen pariin.

Urheiluseurat onnistuvat hyvin 7-15 -vuotiaiden nuorisotyössä, puolet heistä toimii aktiivisesti näissä piireissä. Partio ja seurakunnat tavoittavat 15 prosenttia nuorista, mutta yli neljäsosa nuorista jää vaille paikkaa, missä olla kodin ulkopuolella, mutta silti turvallisen lähellä vanhempia.

Nuoret murrosikäiset pitävät usein vanhempien, opettajien, viranomaisten ja markkinamiesten yrityksiä lähestyä heitä säälittävinä. Murrosikäiset haistavat helposti mielistelyn ja erityisesti sen, jos vanhemmat yrittävät olla heidän kavereittensa surkeita kopioita. Kuten tutkijat toteavat, rakennetun ympäristön viesti on nuoret unohtava. Missä lukee, että tässä saat istua ja meluta tai että skeittaus on sallittua.

Tämä kohtaamattomuus ei koske vain skinejä tai jo avoimesti aikuisten maailman, yhteiskunnan, ulkopuolelle asettuneita nuoria vaan aivan tavallisia tyttöjä ja poikia. Heitä, jotka touhuaisivat meluten rullalautansa kanssa tai rakentaisivat ensilumesta hyppyriä puiston mäkeen lumilautailua varten, mutta kuulevat ainoana kommenttina haluutteks te poliisin tänne tokaisun.

Järjestys ja pelisäännöt on oltava, mutta myös pieni sallivuus ja ymmärryskin olisi paikallaan. Vaikka murrosikäiset ovatkin meluisia, näsäviisaita ja tekevät asioita mielestämme väärin, avoimen sotatilan julistaminen valvontakameroineen ja vartiointiliikkeineen ei voi johtaa hyvään lopputulokseen.

Nuorison kohtaaminen on ilmeisen pelottavaa monelle aikuiselle. Yritykset sopia asioista nuorten selän takana malliin aikuiset kokoontuvat keskustelemaan aiheesta mitä noille tuolla kadulla tehtäisiin onnistuvat harvemmin. On uskallettava kohdata ja hyväksyä myös murrosikäiset.

On hienoa, että tasavallan presidentin puoliso, rouva Eeva Ahtisaari on aktiivisesti kiinnostunut näistä asioista, kuten hänen haastattelunsa tänään todistaa. Hän on erityisen huolestunut 7-12-vuotiaista, jotka joutuvat olemaan liian paljon yksin tai ikäistensä seurassa koulutuntien päättymisen jälkeen. Kun osa koululaisista on viikottain jopa 30 tuntia tai enemmänkin yksin, kriittisen rajan ollessa kymmenen tuntia, kasvaa epäsosiaalisuuden tunne voimakkaasti. Eeva Ahtisaaren viisas ajatus koulujen ja kotien yhteistyöstä tilanteen korjaamiseksi on hyvä.

Loppujen lopuksi katseet kohdistuvat kotiin ja lasten vanhempiin. Niissä kodeissa, missä nämä asiat ovat kunnossa ja vanhemmuus koetaan vastuullisena huolehtimisena lapsista, kasvavat tasapainoiset, onnelliset lapset.

Rauhallista joulua.