Liisi Vanton Kirkon kulmalta:
Talkootöitä
seurakuntalaisille

Mieleeni nousee koskettava muisto lehtikuvasta, jossa mies seisoi Tyrvään poltetun kirkon raunioilla hiiltynyt paanu kädessään. Käsittämättömän tuhotyön aiheuttama järkytys näkyi kasvoilla. Kirkonrakentajan suru oli kuitenkin jo vaihtumassa päättäväisyydeksi: Me teemme sen taas! Näky ei sammunut tuhkaan, edessä oli tehtävä - jälleen.

Seurakunnan luottamushenkilönä saan usein vastattavakseni kysymyksen siitä, mitä seurakunta voi tarjota. Kysymys lähtee yleensä esittäjänsä konkreettisesta elämäntilanteesta - alkaen hengellisestä etsinnästä aina pienokaisten päiväkerhotarpeisiin taikka diakonia-avun pyyntöihin saakka. Moneen kysymykseen, pyyntöön ja tarpeeseen onkin voitu vastata. Seurakunnallinen tarjonta voi jopa yllättää monipuolisuudellaan.

Kysymys voi tarkoittaa kuitenkin myös: Mitä saisin tehdä seurakunnassa, sen ja kanssaihmisteni hyväksi?

Vaikka kansallisomaisuuden menetys ja tuhkaksi muuttuneet talkootyötunnit varmaan masensivat vammalalaisia, niin tapahtunut kokosi ihmiset entistä tiiviimmin yhteisen tehtävän toteuttamiseen.

Maallikon ei aina ole helppo löytää seurakunnassa tehtävää, jossa hän tuntee voivansa todella olla avuksi, tehdä, toimia, viedä eteenpäin yhteistä näkyä tavalla, joka sopii juuri hänelle - lyödä kiinni uusia paanuja kirkon katon lappeeseen.

Kysymys on toki tässäkin organisoinnin ja ohjauksen voimavaroista. Mutta silti: lisää talkootöitä seurakuntalaisille. Kutsumus on ehkä turhan juhlallinen sana, mutta kokemus osoittaa, että työhön halukkaita on. Esimerkiksi omassa kotiseurakunnassani Raisiossa on panostettu kamaritoimintaan, jossa vapaaehtoisten ilmaista apua ohjautuu sitä tarvitseville. Kysymys on palvelemisesta, ihmisten kuuntelemisesta ja käytettävänä olemisesta. Siitä on - eikö todellakin - huutava puute.

Kirkon viesti on sanoma syntisten Vapahtajasta. Se tuo ilon ja valon pimeään joulun aikaan. Tämän viestin viejäksi haluaisi - näin uskon - entistä useampi tunnustautua antamalla käytettäväksi niitä avuja, joita juuri hänellä on tarjota. Maallikot on nähtävä voimavarana, ei vain toiminnan kohteena. Seurakunnan kynnys on matala siellä, missä yhdessä jaetaan ilot ja surut. Lohduttaja saa usein avun lohdutettavalta.

Kirjoittaja on raisiolainen asianajaja sekä Raision seurakunnan kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja.