Kirjoittajavieras -kolumni
Anja Eerikäinen:
Eläinsuojelutyötä
päivänvalossa

Tiedotusvälineissä on päivittäin uutisia, että eläinsuojelijat ovat taas olleet pahanteossa. Tulen aina vihaiseksi, kun luen näistä tihutöistä, joita tehdään eläinsuojelun nimissä. Ei eläinsuojelutyötä tehdä yön pimeydessä ihmisten omaisuutta rikkoen ja eläimiä kohtaan julmuutta harjoittaen.

Rikollisuudella ei ole mitään tekemistä virallisen eläinsuojelutyön kanssa, jossa ovat mukana sekä laki että inhimillisyys. Olen itse tehnyt tätä työtä yli 30 vuotta ja aina päivänvalossa, ei ole tarvinnut hiipiä eläinten omistajien nurkissa öisin.

Vuosittain kirjaan yli 8000 eläinsuojelutoimenpidettä ja ajan eläinsuojeluajoja 35-40000 kilometriä. Työmäärä lisääntyy jatkuvasti, koska ihmisten julmuus eläimiä kohtaan lisääntyy ja samoin hylättyjen eläinten määrät kasvavat.

EU-tuet ovat tuoneet paljon kielteistä eläinten hoitoon. Hoidolle ja olosuhteille ei aseteta mitään vaatimuksia, ainoa edellytys tuen saamiselle on kolme hehtaaria maata. Näin ahneus ja helpon rahan saanti lisää eläinten kärsimyksiä.

EU-tukea saaneista tiloista noin 10 prosenttia pystytään tarkastamaan. Eläimiä pidetään liian usein eläinsuojelulain vastaisesti karmeissa olosuhteissa lannan ja kuran joukossa ilman kuivikkeita tai kunnollista säänkestävää suojaa.

Sikojen karsinoissa ahtaus on pahinta, usein ei ole edes omaa makuupaikkaa siellä lannan joukossa. Vaikka eläinsuojelulaki ja -asetus uudistettiin 1996, niin yhä edelleen emakoita pidetään julmissa häkeissä, joissa eläin ei voi edes kääntyä ja makuulle meno on työn ja tuskan takana.

Laki ei tuonut parannusta myöskään siipikarjalle, vaan siellä ollaan ahtaasti häkeissä edelleen.

Hevosia pitää olla, vaikka ei ole kunnon tallia eikä rahaa ruokaan eikä hoitoon. Hevosten huonosta hoidosta ja kohtelusta tulee minulle jatkuvasti ilmoituksia ympäri Suomea.

Entä sitten nämä lemmikit, ihmisen parhaat ystävät, koirat, kissat ja muut pikkueläimet. Eläimiä jätetään yhä useammin asuntoihin tai pihoille kuolemaan ilman hoitoa.

Metsästys on tullut yhä raaemmaksi ja eläimille tuskallisemmaksi. Viranomaiset eivät puutu siihen ja ihan selvästikin eläinrääkkäykset ja metsästysrikkomuksetkin jätetään rankaisematta.

Jos eläinrääkkäystapauksen saa tuomioistuimeen asti, on tuomio usein mitätön tai koko syyte hylätään. Rangaistuksia pitää koventaa eikä olisi pahitteeksi, vaikka rääkkääjä saisi linnatuomion - laki antaa siihen mahdollisuuden, maksimi on kaksi vuotta vankeutta.

Liikkuvan poliisin ja Poliisikoulun kanssa olen mukana, kun tarkastamme teuraskuljetusautoja. Vaikka kuljetuskalusto on hyvää, niin eläimiä ahdetaan autoihin liikaa. Heikoimmat eivät kestä kuljetusta ja kun teurastamon pihalle päästään, niin kuormista löytyy kuolleita eläimiä, usein sikoja tai siipikarjaa. Teuraseläinten kohtelussa on myös parantamisen varaa ja sähköpiiskaa käytetään usein täysin tarpeettomasti.

Joten ei työ eläinten hyväksi lopu, päinvastoin se lisääntyy koko ajan. Valistuksella päästään parhaimpaan tulokseen ja vaikuttamalla lain laatijoihin eli eduskuntaan.

Kirjoittaja Anja Eerikäinen on Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja.