Suolarakeitako

Salt - herrojen herkku, kuninkaitten ruoka, sopii mainiosti myös eläinten herkuksi. Mutta televisiossa sekä lehdessä ollut maininta Pohjanmaan suolapaukuista viittaa enempikin ulkoapäin annettavaan voiteluun.

Muistan, kun joskus kolmekymmenluvulla eräs isäntä täräytti haulikolla pakenevia omenavarkaita persuksiin - kova oli kuulema meteli ja poru, kun suolarakeet kirvelivät ihon pinnassa.

Sen ajan mallin golf-housut oli muotia, ja käytännössä vallan mainiot välineet omenavarkaalle, joskin hankalat täyslastissa.

Kehottaisin kettutyttöjä kammoamaan tällaisia merisuolarakeita, ja varsinkin Pohjanmaan lakeuksien taigaa. Onkin melko todennäköistä, että nämä pimeät koplat heivaavat vauhtia, vaikka yksi kettutyttö uhkaili ihan muuta. Sitä paitsi luulisi heidän eläinsuojelijoina kiinnittävän huomiota myöskin ahtaisiin kanahäkkeihin, siellä jos missään kukonkaipuussa olevat kanamuorit kaipaavat kuoputusta ja liikuntaa isommassa kanatarhassa.

Luultavaa onkin, että pääasiallinen syy kettujen tahrimiseen onkin suoraan sanoen kateus, joka on hyvinkin tuttu ominaisuus täälläkin kansamme keskuudessa.

Vai luuleeko joku kenties, että kettujen mieliala ja olotila siitä paranee, kun heidän kaunis turkkinsa tahallaan tahritaan.

Jousimies