Pääkirjoitus 15.12.1997:
Historiallinen EU-kokous
jätti avoimia kysymyksiä

Euroopan unionin historiallinen itälaajeneminen ja yhteisen euro-rahan käyttöönotto ovat Luxemburgin huippukokouksen jälkeen paljon konkreettisempaa tulevaisuutta, kuin vielä jokin päivä sitten näytti.

EU:n korkeimman päättävän elimen ratkaisut vaikuttivat osittain silmänkääntötempuilta, mutta ne tehosivat. Viidentoista EU-maan johtajat huokuivat tyytyväisyyttä kilvan jäseniksi pyrkivien maiden edustajien kanssa.

EU:n laajentumisessa ei jätetty ketään kokonaan rannalle; jäsenyysneuvottelut alkavat maaliskuussa komission ehdottamalla 5+1 -mallilla viiden Keski- ja Itä-Euroopan maan sekä Kyproksen kanssa, mutta muut viisi syrjäytymistä pelännyttä ehdokasta pääsevät koeluokalle, kun EU alkaa valmistella niiden jäsenyyttä.

Vain Turkilla oli syytä murjottaa. Sen Eurooppa-haaveet ovat viime aikoina hapertuneet, eikä huippukokous merkinnyt käännettä.

Baltian maista Viro etenee nopeimmassa aikataulussa kahdenkeskisiin laajentumisneuvotteluihin. Viron edustajat olivat siksi tyynen valoisia, mutta myös Latvian kokousedustaja löysi syitä säteilyyn. Hänestä Luxemburgin kokous esti Baltian jaon kahteen leiriin. Liettualle huippukokous oli pettymys, siitä huolimatta että Liettuakin uskoo pääsevänsä varsinaiseen neuvotteluvaiheeseen jo vuoden kuluttua.

Neuvotteluista ei tule helppoja, ja siksi ensimmäisiä entisen itäblokin maita odotetaan jäseniksi aikaisintaan ensi vuosituhannen alussa 2002 tai 2003.

Luxemburgin huippukokouksen miinuspuolelle jäi tosiasia, että EU-maat eivät ole tähän mennessä pystyneet löytämään ratkaisuja niihin käytännön ongelmiin, jotka ovat uuden laajentumiskierroksen väistämättömiä seuralaisia.

Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat liittyjinä eri sarjaa kuin esimerkiksi edellisen laajentumisvaiheen jäsenvaltiot Itävalta, Ruotsi ja Suomi. Laajentumisesta, yhteisten markkinoiden ja yhteisen rauhan rakentamisesta on kaikille nyt entistä enemmän kuluja. EU:n rahanjako rakennepolitiikan ja massiivisen maatalouspolitiikan kautta joutuu uusharkintaan, mutta sitä ei pystytty aloittamaan vielä Luxemburgissa.

Niin ikään jäsenmaiden lukumäärän kasvamisesta aiheutuvien ongelmien ratkomista siirrettiin jälleen eteenpäin. Se oli kuin vanhan toistoa, sillä valtarakenteiden uudistamiskurssin ottaminen epäonnistui jo edelliseltä, Amsterdamin huippukokoukselta.

Avoimia kysymyksiä liittyy myös Kyproksen jäsenyysneuvotteluihin. Saaren turkkilaisväestön aseman muotoutumisesta ei ole kenelläkään selvää näkemystä.

Suomen ja kymmenen muun EU-maan on määrä siirtyä uuteen eurorahan aikaan vuoden kuluttua. Luxemburgissa löytyi sopu tulevien euromaiden ja Emun ulkopuolelle jäävän nelikon eli Ruotsin, Tanskan, Britannian ja Kreikan yhteydenpidosta. Viime viikkoina kovasti kiistelty kysymys sai kuitenkin sellaisen vastauksen, että vasta tulevaisuus käytännössä näyttää, mitä Luxemburgissa oikein tuli euroalueen yhteistyöstä päätetyksi.