Pääkirjoitus 14.12.1997:
Tuomarin kestityksellä rajansa

Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja katsoo, että vesioikeuden jäsenten tarpeettoman tiivis kanssakäyminen Kemijoki Oy:n edustajien kanssa on voinut heikentää yleistä luottamusta oikeuteen.
Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja katsoo, että vesioikeuden jäsenten tarpeettoman tiivis kanssakäyminen Kemijoki Oy:n edustajien kanssa on voinut heikentää yleistä luottamusta oikeuteen.

Kielteisten uutisten kierre Suomen oikeuslaitoksen ympärillä sen kuin jatkuu. Tällä viikolla otsikoihin nousi Rovaniemellä toimiva Pohjois-Suomen vesioikeus, jonka kolmea jäsentä odottaa syyte virkatoimeen sopimattoman kestityksen vastaanottamisesta.

Juttu sai alkunsa viime vuoden elokuussa kymmenen lappilaisen tekemästä kantelusta. Poliisitutkinnassa kävi ilmi, että Pohjois-Suomen vesioikeuden ja vesiylioikeuden jäsenet olivat osallistuneet noin viiden vuoden aikana likimain kolmeen kymmeneen Kemijoki Oy:n maksamaan tilaisuuteen.

Vieraanvaraisuutta oli osoitettu milloin lounas-, milloin päivällistarjoiluilla, milloin kokous- tai tutustumismatkoilla, joissa vieraille oli kustannettu täysi ylöspito majoituksineen kaikkineen.

Kyseenalaiseksi kestityksen tekee se, että samaan aikaan vesioikeuden käsittelyssä on ollut tilaisuuksia isännöineen energiayhtiön anomus Vuotoksen altaan rakentamisesta.

Syyttämismääräyksen antanut eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja perustelee päätöstään sillä, että oikeuden jäsenten menettely on saattanut vaarantaa luottamusta vesioikeuden puolueettomuuteen.

Kemijoki Oy:n kestitsemistä henkilöistä kuusitoista työskentelee tuomioistuimissa. Heistä kolmen eli päällikkötuomarin ja kahden vesioikeusinsinöörin kohdalla Lehtimaja katsoo syytekynnyksen ylittyneen.

Valtakunnansyyttäjän ajamassa jutussa vesioikeuden jäseniä syytetään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, ei siis lahjoman ottamisesta. Syyte on ilmeisesti niin lievä kuin se tällaisessa tapauksessa ylimalkaan olla saattaa. Lopullisesti asian ratkaisee aikanaan Helsingin hovioikeus.

Tähän asti vallinneeseen käytäntöön nähden syytepäätöstä voi pitää jopa ankarana. Kestityksen tarjoaminen tuomareille ja muille vesioikeuksien jäsenille näyttää olleen hiljaa hyväksytty maantapa. Lehtimajan ratkaisu paaluttaa toiminnalle uudet, entistä ahtaammat rajat.

Linjan tarkistukseen on syytä jo senkin vuoksi, että tuomarien puolueettomuuden vaatimukset ovat tiukentuneet Suomen liityttyä vuonna 1990 Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Toinen perustelu on puhtaasti kotikutoinen: kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen ja oikeudenjakajiin on kärsinyt viime aikoina siksi pahoja kolhuja, ettei yhteenkään lisäkupruun ole varaa.

Sen arvioiminen, milloin oikeuden jäsenet antautuvat liian tiiviiseen kanssakäymiseen vireillä olevan jutun osapuolten kanssa tai missä kulkee normaalin vieraanvaraisuuden ja vaikuttamaan pyrkivän kestityksen välillä ei ole käytännössä lainkaan helppoa. Aikaisemmat kokemukset osoittavat, että yliampumisen vaara on suuri.

Jos sopivaisuuden normeja ryhdytään määrittelemään markan ja filepihvin tarkkuudella, joudutaan varmasti ojasta allikkoon. Kysymys ei ole tiukkapipoisesta moralisoinnista, vaan oikeuden uskottavuuden puolustamisesta. Ei riitä, että tuomarit sanovat toimivansa puolueettomasti. Heidän tulee myös käyttäytyä niin, ettei kansalaisille synny aihetta epäilyyn.

Vastuu uskottavuuden vaalimisesta on viime kädessä oikeuden jakajilla itsellään. Heidän pitäisi ymmärtää ja hyväksyä, ettei virkaatekevä tuomari voi koskaan kokonaan erottaa ammatti- ja siviilirooliaan.