Kettutytöt - aikamme
kunnia ja omatunto

Tarhakettujen oikeuksien puolustamisessa on kysymys muustakin kuin puuttumisesta Suomen laissa olevaan porsaanreikään, joka tekee näistä villieläimistä (villieläintä ei saa kesyksi kotieläimeksi tunkemalla sitä häkkiin) oikeussuojattomia. Kysymys on protestista koko tätä kuluta, paadu && tottele -tietokonepakettia kohtaan, jota nuorille tarjotaan oikean elämän korvikkeena.

60-70-luvuilla reagoitiin voimakkaasti ihmisen hätään: sotilasvallankaappausten ja sotien uhrien ja kehitysmaiden ongelmiin. Jos nuoria ei nyt mobilisoi ihmisten, vaan eläinten ahdinko, se on merkki siitä, että toivo ihmiseen on näiltä nuorilta mennyt. Eipä tuo mikään ihme olekaan, jos ihminen nuoruuden tinkimättömyydessään ja ihanteellisuudessaan tuntee iljetystä katsoessaan meitä aikuisia, joille kaikki - oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, luonto - on rahasta kaupan. Inho aikuisten maailmaa kohtaan voi herkästi tuntevalla nuorella laukaista passiivisen reaktion, vaikkapa anorexian - kieltäydytään kasvamasta tai aktiivisen vaikuttamistarpeen, kuten näillä kettutytöillä.

Kettunuoret ja ja luontoaktivisti ovat nuorisomme ehdoton eliitti. He ovat ajattelevia, syvästi tuntevia, oikeustajuisia kansalaisia, joilla on - niin naurettavalta kuin se kuulostaakin - halu muuttaa maailma paremmaksi.

Jaana Koukkari

Paraine