Kirjoittajavieras Rainer Erlund:
Vaikeampaa kunnille

Veroprosentti nousee 77 maan kunnista ensi vuonna. 19 maan kunnista alentaa veroprosenttia. Tälle vuodelle ainoastaan 10 kuntaa nosti veroprosenttia, kun taas 44 kuntaa alensi prosenttia.

Tämä on selvä vihje, että taloudellinen tilanne suomalaisissa kunnissa on kiristetty. Veroprosenttia ei koroteta ellei ole aivan pakko. Kun enemmän kuin joka viides kunta katsoo, että veroprosenttia on korotettava, on se selvä merkki siitä, että kunnilla on taloudellisesti vaikeaa. Keskiveroprosentti maan kunnissa nousee ensi vuonna 17,43:stä 17,55:een. Silloin on kyse n.k. painotetusta veroprosentista, joka ottaa huomioon veroäyrien määrää koko maassa.

Väitän, että suurin syy korotukseen on voimakkaasti laskeneet valtionosuudet. Vielä vuonna 1992 jakoi valtio 44,3 miljardia kunnille. Ensi vuoden valtioehdotuksessa summa on alle 30 miljardia. Kun valtionosuudet 1992 oli 25 prosenttia valtion budjetista, ovat ne ensi vuonna 16 prosenttia. Sitäpaitsi valtio ottaa ensi vuonna isomman osan n.k. yhteisöverotuotosta - tietysti taas kuntien kustannuksella.

On ymmärrettävä, että valtio on leikattava menojaan. Valtiollinen lainataakka on liian suuri. On ollut vuosia, kun joka kolmas markka valtion budjetissa on ollut lainamarkka. Samanlainen politiikka ei ole kestävä.

Kumminkin olen sitä mieltä, että valtio teki itsellensä liian helppoa. Leikkaamalla valtionosuudet kunnilta on valtio näin antanut leikkausten taakat kunnille. Kunnat on pakotettu tekemään likatyöt. Koska kuntien tulot ovat selvästi pienentyneet ovat kunnat joutuneet leikkaamaan menojaan. Kunnat ovat tässä tapauksessa joutuneet valtion apumiehiksi. Kunnat ovat nyt leikanneet myös sosiaali- ja terveydenhuollossa tavalla, joka ei ole riskitön. Seinä on nyt jo tullut vastaan ja en ole vakuuttunut siitä, että kaikki kunnat voivat sanoa, että jokainen asukas saa asianomaista hoitoa. Voimmeko enää puhua pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta? Samalla on valtio antanut kunnille uusia ongelmia esim. perhepäivähoidosta.

Tämä on laskelma, joka ei enää pysy yhdessä. Näen miksi valtio katsoo itsensä pakotetuksi leikkaamaan esim. lapsilisät. Mutta silloin se on valtio itse joka vastaa leikkauksista. Mutta kun leikataan niin paljon kuin valtionosuuksista on tehty, siirretään likatyö kunnille. Tämä ei ole reilua. Voin mainita esim. kaupungin niinkuin Hanko - joka myös tavalla tai toisin on saanut kokea vaikeuksia - joka on joutunut tilanteeseen missä valtionosuudet ovat laskeneet 56 miljoonalla muutamassa vuodessa. Vielä vuonna 1993 Hanko sai 84 miljoonaa valtionosuutena. Ensi vuoden budjetissa emme voi laskea kuin 27,5 miljoonalla.

Valtio pyrkii veroalennuksiin, jotka ovat ihan oikein. Mutta kun tämä toteutetaan yllämainitulla pohjalla pitää kunnallispoliitikkona reagoida. Mikä on sitten veroalennuksen hyöty valtiolle, kun se päätyy kuntien verotiukennukseen? Valtio laskee veroa, mutta pakottaa kunnat korottamaan verojaan. En voi nähdä suurempaa hyötyä tällaisella politiikalla.

Kirjoittaja on Hangon kaupunginhallituksen puheenjohtaja.