Päätoimittaja Ari Valjakan
kolumni 14.12. Turun Sanomissa:
Tää on viimeinen vääntö...

Vääntö ohi, tupo syntyi. Ei nyt aivan joulun ihme, mutta kuitenkin saavutus, johon en uskonut vielä loppukesästä. Ennusteeni liittokohtaisista ratkaisuista siirtyy seuraavaan kertaan, vuoteen 2000, jolloin nyt solmittu kaksivuotinen kokonaisratkaisu työmarkkinoilla umpeutuu.

On miellyttävää tunnustaa olleensa väärässä näin hyvässä asiassa. Työssäkäyvien tilipussi paisuu keskimäärin vajaalla 2000 markalla vuodessa, mutta olennaisempaa on palkansaajien ostovoiman vahvistuminen. Maltillinen ratkaisu merkitsee yli neljän prosentin ostovoiman kasvua sopimuskaudella, koska inflaatio pysyy matalalla ja korkotaso kohtuullisena. Toivottavasti työllisyyskin sitä kautta paranee.

On siis syytä onnitella ennenkaikkea pääministeri Paavo Lipposta ja hänen adjutanttiaan Raimo Sailasta, joka valvoi kärppänä valtiovallan tavoitteiden toteutumista väsyneiden työmarkkinaneuvottelijoiden pöydissä.

Kansa tietenkin on kiittämätöntä kuten aina. Ristiriitaisesti se antaa gallupeissa tunnustusta hallitukselle, mutta rankaisee puheenjohtajia Lipponen-Niinistö nostamalla keskustan maan suurimmaksi puolueeksi. Opposition suosioon vaikuttanee kuitenkin enemmän tapaukset Alho-Sundqvist ja Turun kaljasotkut kuin tylyllä tyylillä läpirunnottu kansantalouden paras. Sisimmässään kansa tietää valitun linjan olevan kokonaisuuden kannalta oikean.

Lipponen ja Niinistö puolestaan tietävät, että mielipidetiedustelut ovat yksi asia, vaalit toinen. On helpompaa vastailla konditionaalissa ketä äänestäisi, jos vaalit olisivat nyt, kuin pudottaa vastaava lappunen vaaliuurnaan tositilanteessa.

Kokonaisuus runnottiin kasaan, mutta tupon pihtisynnytys jätti melkoisia sisäisiä arpia eri alojen ja liittojen välisiin suhteisiin. Vakavinta oli nöyryytys, jota Paperiliitto harjoitti muita työmarkkinajärjestöjä kohtaan lauantain aamuyön tunneille saakka. Puheenjohtaja Jarmo Lähteenmäkeä voidaan arvostaa kovana näkemystensä läpiviejänä, vaikka osa niistä voi osoittautua Pyrrhoksen voitoksi pidemmällä tähtäyksellä.

Syndikalistisin ottein hän ajoi läpi muun muassa tavoitteensa, jonka mukaan paperitehtailla ei lisätä ulkopuolista työvoimaa tälläkään sopimuskaudella, vaikka yritykset vannoivat vielä kuukausi sitten, että tämä käytäntö muuttuu varmasti.

Toinen kokonaisratkaisulle vieras piirre oli kaiken maailman pienryhmien asioiden erikseen ajaminen ehtona liittojen tupoon-tuloon. Kun keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa ja valtakunnan sovittelijan toimistossa aletaan selvitellä muutaman kymmenen, jopa vain viiden henkilön vahvuisen ammattiryhmän työehtoja, on selvää että hommassa ei ole enää mitään mieltä.

Myös eräiden keskusjärjestöjen, ennenkaikkea Akavan ja muiden, väliset yhteiskuntapoliittiset näkemyserot oikeudenmukaisuudesta jäivät hiertämään palkansaajien välisiä suhteita. Pienintä, mutta pisimmälle koulutettua palkansaajien keskusjärjestöä edustavan Akavan oli jälleen tyytyminen SAK:n saneluun. Maailman tasaisimman palkkarakenteen Suomessa korkeammin koulutettujen oli tyytyminen toisenakin sopimusvuonna tasasuuriin palkankorotuksiin muiden palkansaajien kanssa.

Tämä lattapäistäminen, jota edes media ei uskalla arvostella, saattaa kääntyä SAK-laisille pitemmän päälle tappioksi. Akavalaisissa on muitakin kuin hyväosaisia ja kyllä sellaisiakin kannattaisi vähän ymmärtää. Miten suu pannaan, kun firmojen hyvät johtajat lähtevät paremman palkkatason ja lievemmän verotuksen maihin ja suomalaisduunareille jää rupusakki pyörittämään yrityksiä. Ei siinä ainakaan työpaikat lisäänny.

Palkansaajapuolella kovimman työn kokonaisratkaisun läpiviemiseksi tekivät ay- kentän vahvin mies, Metallityöväen Liiton puheenjohtaja Per-Erik Lundh ja ay-johtajien tähtikastiin tällä kierroksella noussut SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen. Jälkimmäinen pani jopa oman työpaikkansa vaakalaudalle painostaessaan SAK:n hallituksen yksimieliseen päätökseen Tupon puolesta. Erolla voi uhata kerran tai kaksi, joten Laurin on syytä olla jatkossa tarkkana.

Työnantajapuolella kaksi vanhaa konkaria, TT: n varatoimitusjohtaja Tapani Kahri ja Liiketyönantajain toimitusjohtaja Jarmo Pellikka ansaitsevat hatunnoston yhteiskunnalta viimeisestä väännöstään. Kantti kesti, kokemus oli valttia ja eläke odottaa.

Vuonna 2000 remmissä ovatkin jo uudet miehet. Mutta silloin ollaankin taas liittokohtaisissa.