Päivän pistot -kolumni:
Kettutytöt aatetyhjyyteen

Kun me elämme ajassa, jossa perinteisistä aatteista ei ole enää juuri mitään jäljellä, tyhjiön täyttävät kettutytöt. Heidänkin toimintansa menee ketuille.

Orimattilan haulikkomiehen viesti eläinaktivisteille oli sitä vastoin lipposmaisen selkeä: nahkurin orsilla tavataan!

Ampumisvälikohtaus oli odotettu ja kenties toivottukin.

Eläinaktivistit pyrkivät lopettamaan turkistarhauksen Suomesta. He eivät hyväksy sitä, että ihminen käyttää eläimiä näin hyödykseen.

Uhattuna on osin jopa perinteinen karjanhoito, kotieläinten pito. Tulilinjalla ovat varsinkin häkkikanalat ja eläintenkuljetusautot. Meilläkin on poltettu liharekkoja ja USA:ssa maitomainoksia töhritään maito on murhaa -iskulauseilla.

Lasten tarhaus sentään sallitaan toistaiseksi.

Ihminen on käyttänyt eläinten turkiksia suojanaan muinaisten esi-isien luola-ajoista lähtien. On vaikea nähdä, mikä siitä on tehnyt juuri nyt erityisen moraalittoman, epäeettisen teon.

Turkiseläinten tarhausolosuhteissa saattaa tietysti olla puutteita. Eläimiä ei saa hoitaa huonosti.

Toisaalta tarhanpitäjien luulisi tekevän kaikkensa kettujen ja minkkien hyvinvoinnin eteen, jotta niiden karvat kiiltäisivät.

Laiminlyötyjen, kiusattujen eläinten turkit eivät ole kauniita. Vain hyvistä turkiksista saa hyvän hinnan.

Turkistarhaus on meillä merkittävä vientielinkeino. Turkisviennin arvo oli viime vuonna 1,7 miljardia markkaa. Tarhoja on tällä hetkellä kaikkiaan pari tuhatta, pääasiassa Pohjanmaalla.

Ala on hyvässä kasvussa. Kettuja kasvatetaan meillä eniten maailmassa, minkkejäkin viidenneksi eniten.

Turkistuotanto ei saa tällä hetkellä yhteiskunnalta minkäänlaista tukea. Lamavuosina tuli hieman korkotukea.

Nyt turkistarhaajat kaipaavat vain turvaa terrorismia ja anarkiaa vastaan.

Eläinaktivistien näkökulmasta kysymyksessä on turhuusteollisuus. Tarhausta pidetään luonnon vastaisena. Kylmyyttä vastaan ihminen voi suojautua muutenkin, tekoturkiksillakin.

Nuorten eläinsuojeluaate on hyvin tunnelatautunut. Hyvä tarkoitus pyhittää huonotkin keinot. Maailman parantamisessa ei näkökulman leveydellä leveillä.

Mutta siinä missä skinheadien rasistiporukka on lähinnä yksinkertaista, kouluttamatonta junttisakkia, eläinaktivistien taakse kätkeytyy myös tietoa ja elämänarvojen pohdintaa. Kaikki eivät ole säälittäviä, ymmärtämättömiä tyttölapsia.

Kysymys ei ole vain turhautuneesta, typerästä kourallisesta nuoria. Vaikka ääritoimintaan osallistuu pieni joukko, periaatteessa eläinten suojelutoiminta saa sympatiat koko uudelta sukupolvelta. Erilaiset lemmikit eivät ole koskaan olleet niin suosittuja kuin juuri nyt.

Turkistarhaajien ja eläinaktivistien taistelussa kohtaa kaksi eri maailmaa, joissa kaikki arvot ovat täysin vastakkaiset.

Turkistarhaajille kysymys on vapaudesta harjoittaa hyväksyttyä, laillista elinkeinoa. Nuorille häkissä kasvatettu eläin symboloi omaa ja koko yhteiskunnan ahdistusta, vapauden ja hellyyden kaipuuta.

Eläinaktivisteja ja muita vaihtoehtoliikkeitä on helppo pilkata, mutta parempi olisi, jos poliittisesta juurettomuudesta kumpuavaan ilmiöön suhtauduttaisiin asiallisesti. Ongelma ei häviä haulikolla, vaan päinvastoin pahenee.

Yleinen mielipide on tietysti turkistarhaajien puolella. Jopa siinä määrin, että Orimattilan ampujasta Markku Kuismasta on tehty suuri sankari.

Minusta on kuitenkin järkyttävää, että ihmisten hengenvaaran aiheuttanutta tekoa pidetään täysin oikeutettuna tai ainakin vähemmän tuomittavana kuin omaisuuteen kohdistuvaa tihutyöyritystä. Haulin reikä keuhkoissa on sentään todiste tapon yrityksestä.

Omassakin ystäväjoukossa, yrittäjähenkisessä lenkkiporukassa jäin mielipiteineni yksin. Hain itselleni lohtua ristimällä kaverit vanhoiksi ruutiukoiksi!

Oman käden oikeutta ei pidä koskaan hyväksyä. Demokratiassa on tukeuduttava vain poliisiin ja oikeuslaitokseen. Eduskunnan asia on turvata poliisille riittävät resurssit.

Jos haulikkomiehen tempaus painetaan villaisella tai hyvin vähäisellä tuomiolla, se avaa vaarallisen näköalan Villiin Länteen, jossa nopein vetäjä jää henkiin.

Eläinaktivistien tihutöistä on tietysti rangaistava myös lain mukaan, toistuvista teoista mieluummin ankarimman mukaan.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.